Giacomo Fenocchio, Monforte d’Alba – on-line-tasting

Aktiivinen viiniharrastukseni alkoi vuonna 1985, 35 vuotta sitten. Alussa Bordeaux oli kovassa kurssissa. Ihastuin myös saksalaisiin viineihin. Vuosien kuluessa on mieltymykseni ennen kaikkea kehittynyt Piemonten ja Champagnen alueen viineihin. 

Enää en niin helposti innostu mutta sitten kuitenkin teen niin kun kohtaan viinejä jotka sanovat “klick”. Silloin viinintuottajan filosofia ja viinit vastaavat omaa kokemukseen pohjautuvaa makuani. 

Näin kävi kun sain maistaa piemontelaisen tuottajan Giacomo Fenocchion viinejä Grand Vin -tapahtumassa Helsingissä lokakuussa 2019: Klassisia, aromaattisesti puhtaita viinejä jotka kuvastavat kasvuympäristön maaperää ja mikroilmastoa ja joissa tammikypsytys vain viimeistelee hienostuneen lopputuloksen.

1989 vastuu viinitilan hoidosta siirtyi nuorelle Claudio Fenocchiolle isän odottamattoman poismenon jälkeen. Alkuvuodet eivät olleet helppoa aikaa, koska trendinä oli Barolojen voimakas tammikypsytys. Viidennen polven edustajana Claudio kuitenkin pysyi uskollisena Fenocchio-suvun perinteiselle tyylille.

Alun 7 hehtaaria ovat nyt 15 luomuviljeltyä: Eniten Bussia-tarhoja Monfortessa (sekä Villero, Castiglione Falletto ja Cannubi, Barolo). Arneis-tarhat ovat Tanaro-joen toisella puolella Roerossa.

Lainaan vuoden 2015 Gambero Rossoa: “The product of long maceration and patient ageing in Slavonian oak gives exemplary classic Barolos not only highly age-worthy, but approachable and enjoyable even shortly after release.”

Marraskuussa 2019 oli Helsingin Munskänkarnan jäsentilaisuutena Mr. Nebbiolon Barbera-tasting: Kahdeksan erinomaista Barberaa kuudelta eri huipputuottajalta. Suosikkini löytyi, oletin että se oli Fenocchion Barbera d’Alba Superiore ja se oli.

Viinitapahtumat seurasivat toinen toistaan kunnes ne maaliskuun ensimmäisen viikon jälkeen, covid-19 poikkeustilan takia, siirtyivät syksyyn tai seuraavalle vuodelle. Luovat, aloitteelliset toimijat kuten Mr. Nebbiolo eivät lamautuneet vaan lanseerasivat on-line-tastingit.

Perjantaina 17. huhtikuuta osallistuin viidenkymmenen muun viinin ystävän kanssa Wine Talk on-line-tastingiin, Claudio Fenocchion johdolla. 

Oli todella inspiroivaa ja informoivaa olla suorassa vuorovaikutuksessa itse viinintekijän kanssa ja samalla maistella sekä 2018 Roero Arneista ja 2014 Baroloa. Tunnin kuluttua Claudio jätti meidät vielä keskustelemaan keskenämme. Lähdin ryhmästä kolmen ja puolen tunnin kuluttua. Aika oli mennyt kuin siivillä!

Valkoinen, alkuperäinen lajike Arneis oli melkein hävinnyt 1970-luvulla, mutta onneksi se pelastettiin 1980-luvulla. Viinit ovat helposti lähestyttäviä, raikkaan hedelmäisiä, melko täyteläisiä ja kohtuuhappoisia. 

2018 Roero Arneis DOCG, Monteu Roero, 10 – 15 -vuotiaat köynnökset kasvavat kaakkoisrinteillä, 300 – 350 metrin korkeudessa. Maaperä on kalkkipitoista savea.  Rypäleet korjattiin syyskuun puolessa välissä. Kevyen puristuksen jälkeen rypälemehu jäähdytetään terästankissa jotta sakka laskeutuisi.  24 – 36 tunnin kuluttua kirkas rypälemehu erotetaan ja sitten aloitetaan lämpökontrolloitu käyminen.

Oljenkeltaisessa värissä on häivähdys vihreää. Moniulotteisessa tuoksussa raikasta hedelmäisyyttä ja hivenen kamomillaa. Raikkaan hedelmäisen, melko täyteläisen maun rakenne on elegantin tasapainoinen ja pitkä.

Erinomainen aperitiivi millä voi jatkaa läpi aterian, äyriäisrisotosta grillattuun kalaan ja valkoiseen lihaan. Autenttiset italialaiset valkoviinit ovat erinomaisia ruokaviinejä.  Lämpötilasuositus 10 – 12 astetta.

2014 Barolo DOCG, Monforte d’Alba

20-vuotiaat köynnökset kasvavat itärinteillä, 350 metrin korkeudessa. Maaperä on hiekkaa ja kalkkipitoista savea. Rypäleet korjattiin lokakuun puolessa välissä. 

Perinteinen vinifikaatio: spontaani käyminen ja pitkä 40 päivän kuorikontakti. Sitten kypsytys: 6 kk terästankeissa ja 30 kk suurissa, käytetyissä slavonialaisissa 25 – 35 hehtolitran tammitynnyreissä ja vielä pullossa.

Syvä rubiinin punainen väri. Intensiivinen, aromaattisesti puhdas, lämmin, kevyen mausteinen tuoksu, missä kuivattua ruusua, lakritsia ja aavistus tervaa. Todella puhdas, tasapainoinen maku, mikä toistaa tuoksun aromimaailmaa; täydellinen rakenne ja mikä pituus. Klassinen Barolo!

2014 oli vaikea vuosi Piemonten viinitarhoilla. Mitä silloin tekee ammattinsa erittäin hyvin taitava, vastuuntuntoinen viininviljelijä? Claudio Fenocchio antoi vastauksen tähän on-line-tastingissä: Green harvest, rypäleterttujen karsiminen, jopa kaksi kertaa, ensin heinäkuussa niinkuin tapana on ja sitten vielä elokuussa. Lopputulos on enemmän konsentraatiota ja loistava Barolo!

Halusin myös maistaa Fenocchion Langhe Nebbiolon mikä löytyy Alkon verkkokaupasta. Tämä alkuperämerkintä on yleensä erinomainen hinta-laatu-suhteeltaan ja kevyempänä Nebbiolo-viininä gastronomisesti erittäin käyttökelpoinen. Nebbiolo kiehtoo aina ainutlaatuisella uutteisuuden, tanniinien ja happojen yhdistelmällä.

DOC Langhe –alkuperämerkintä lanseerattiin marraskuussa 1994 Piemonten eri rypälelajikkeille sekä Bianco- ja Rosso- sekoituksille. DOC Langhe Nebbiolo on erinomainen johdatus laadukkaammille ja kalliimmille DOCG Barolo ja DOCG Barbaresco viineille mitkä myös vaativat pitempää kypsytystä optimaalisen nautinnon saavuttamiseksi.

2017 Langhe Nebbiolo DOC

15-vuotiaat köynnökset kasvavat itärinteillä, 300 metrin korkeudessa. Maaperä on sinistä merkkelisavea ja tuffia. Rypäleet korjattiin lokakuun puolessa välissä.

Perinteinen vinifikaatio: spontaani käyminen ja 10 päivän kuorikontakti terästankissa. Sitten kypsytys: 6 kk suurissa, käytetyissä slavonialaisissa 25 – 35 hehtolitran tammitynnyreissä ja vielä pullossa.

Viini kimaltelee vaalean granaatinkiven vivahteissa. Viskositeetti on todella korkea. Hienostunut, intensiivisen hedelmäinen tuoksu on kukkainen ja marjainen. Keskitäyteläisessä maussa eleganttia, runsasta hedelmäisyyttä, kuivattua ruusua. Miellyttävät tanniinit hyväilevät suuta. Todella hienostunut ja tasapainoinen Langhe Nebbiolo!

Nautinnollista kultareunaa arkeen Parmigiano Reggianon, parmesanjuuston kera!

Photo credit: Pullojen ja lasien kuvat omat, muut Giacomo Fenocchiolta.

http://www.giacomofenocchio.com

Giacomo Fenocchio, Monforte d’Alba – on-line-träff med vinmakaren

Jag har provat vin sedan början av 1985, i 35 år. Då låg Bordeaux högt i kurs, men jag var också väldigt förtjust i tyska viner. Under åren som gått har jag utvecklat en fäbless för distrikten Champagne och Piemonte, som jag besökt.

Kanske blir man aningen blasé med åren, med andra ord inte så lättflörtad, men man blir sedan desto mera förtjust när man hittar en producent vars filosofi och viner motsvarar ens eget tycke och erfarenhet. Jag blev stormförtjust när jag fick prova den piemontesiske producenten Giacomo Fenocchios viner på evenemanget Grand Vin i Helsingfors i början av oktober 2019: Klassiska viner med aromatisk renhet som avspeglar jordmånen och mikroklimatet de vuxit i och där fatbehandlingen bara accentuerar och förfinar slutresultat. 

Claudio Fenocchio tog över som mycket ung efter faderns bortgång 1989. De första åren var inte lätta, trenden lutade mot kraftigt ekfatslagrade Barolo-viner. Men Claudio stod emot trycket och följde familjens traditioner sedan fem generationer tillbaka. De ursprungliga 7 hektaren har blivit 15 ekologiskt odlade: Mest Bussia i Monforte, även Villero i Castiglione Falletto och Cannubi i Barolo. Man har även krossat floden Tanaro för att kunna odla Arneis i Roero.

Jag citerar Gambero Rosso 2015: “The product of long maceration and patient ageing in Slavonian oak gives exemplary classic Barolos not only highly age-worthy, but approachable and enjoyable even shortly after release.”

Senare i november 2019 var det dags för en Barbera-provning i regi av importören Mr. Nebbiolo på Helsingin Munskänkarna. I provningen ingick åtta utsökta viner av sex olika topproducenter. Jag var mest förtjust i ett av dem, som jag trodde var Fenocchios Barbera d’Alba Superiore, och så var det.

Olika vinprovningar följde efter varandra fortfarande i början av mars 2020 men sedan blev det stopp på grund av Covid-19. Kreativa, initiativrika aktörer som Mr. Nebbiolo var inte passiva utan lanserade on-line-vinprovningar med piemontesiska vinmakare.

Fredagen den 17 april deltog jag i min första virtuella, interaktiva vinprovning med Claudio Fenocchio och ett femtiotal vinvänner. Att lyssna på denne seriöse och passionerade vinodlare och prova hans  2018 Roero Arneis och 2014 Barolo tillsammans med honom bjöd på djupare förståelse av hans vinfilosofi. Efter en timme lämnade han oss och vi fortsatte på egen hand med kommentarer och samtal. Jag lämnade gruppen efter drygt tre timmar. Man hade inte alls märkt tidens gång. Så intressant var det.

Den vita druvsorten Arneis hade nästan försvunnit i början av 1970-talet, men till all lycka kom en renässans på 1980-talet. Vinerna är lättdruckna, relativt fylliga med sin friska fruktighet i kombination med måttlig syra. 

2018 Roero Arneis DOCG, Monteu Roero

Druvorna, som kommer från 10 – 15 år gamla vinrankor på 300 – 350 m ö h med sydostlig exponering, skördades i mitten av september. Jordmånen är lera med kalkinslag. Efter den lätta pressningen kyldes druvmusten i ståltankar för att fällningen skulle sätta sig och efter 24 -36 timmar skiljdes druvmusten från den. Sedan började den temperaturkontrollerade jäsningen. 

Färgen var halmgul med gröna reflexer. Komplex doft med friska frukttoner och inslag av kamomill. Den friska, relativt fylliga, fruktiga smaken hade en mycket balanserad struktur med längd.

Ett perfekt aperitif-vin som man kan fortsätta med till det mesta från skaldjursrisotto till grillad fisk och vitt kött. De autentiska italienska vita vinerna är perfekta matviner.  Servera vid 10 -12 grader.

2014 Barolo DOCG, Monforte d’Alba

Druvorna, som kommer från 20 år gamla vinrankor och som växer på sluttningar 350 m ö h med östlig exponering, skördades i mitten av oktober. Jordmånen är sand och lera med kalkinslag. 

Vinifikationen är traditionell med spontan jäsning och lång maceration upp till 40 dagar varefter följer lagring i sex månader i ståltank och sedan 30 månader i stora, två till tre år gamla slavonska ekfat på 25 – 35 hl, med därpå följande lagring på flaska.

Färgen var djup rubin. En intensiv, aromatiskt ren, varm, lätt kryddig doft av torkade rosor, lakrits och tjära som gick igen i smaken, som var otroligt ren och balanserad med en perfekt struktur och längd. En klassisk Barolo!

2014 var ett svårt år i vingårdarna i Piemonte. Vad gör då en kunnig, seriös vinodlare?

Claudio Fenocchio gav svaret under on-line-tastingen: Green harvest, gallring av druvklasar, till och med två gånger, först i juli som man brukar och sedan ytterligare en gång i augusti. Resultatet blir mera koncentration och en strålande Barolo. 

Jag ville även prova producentens Langhe Nebbiolo som finns i Alkos sortiment. Denna appellation brukar ge bra valuta för pengarna och som lättare Nebbiolo-vin jämfört Barolo och Barbaresco är de mer gångbara gastronomiskt. Det som alltid fascinerar mig med Nebbiolo är den unika kombinationen av extrakt, tannin och syra.

DOC Langhe, som lanserades i november 1994, är en appellation för olika piemontesiska druvsorter samt för olika blandningar Bianco och Rosso. DOC Langhe Nebbiolo är en fin introduktion till de högklassigare och dyrare DOCG-appellationerna Barolo och Barbaresco, som man också får lov att lagra längre.

2017 Langhe Nebbiolo DOC

Druvorna, som kommer från 15 år gamla vinrankor växer på 300 m ö h med östlig exponering, skördades i mitten av oktober. Jordmånen är blå märgel och tuff.

Vinifikationen är traditionell med spontan jäsning med 10 dagars skalkontakt i ståltank och sedan sex månader i stora, två till tre år gamla slavonska ekfat på 25 – 35 hl, med därpå följande lagring på flaska.

Färgen hade en skimrande, ljus nyans av granatsten. Vinet uppvisade mycket hög viskositet. Den eleganta, intensivt fruktiga doften hade ton av blommor och bär. Den medelfylliga smaken var mycket tilltalande: en fin, elegant, rik fruktighet med inslag av torkade rosor. Avslutningens torra tanniner smeker gommen. Så otroligt elegant och balanserat, en Langhe Nebbiolo helt i min smak! Det blev vardagslyx med parmesanost, Parmigiano Reggiano!

Photo credit: Foton av flaskor och glas mina egna,  resten från producenten  Giacomo Fenocchio.

http://www.giacomofenocchio.com

Champagne Pol Roger – Sir Winston Churchillin suosikki

Muistan illan Tukholmassa, Stockholms Vinkällare -nimisessä viinikellarissa, joskus 1990-luvun puolivälissä. Illan isäntä oli viinien maahantuoja Frank Ward ja kunniavieras Georges Duboef’in vientipäällikkö. Illallinen alkoi kypsien Pol Roger’n vuosikertasamppanjoiden sokkomaistelulla. Kysymys, jonka Frank Ward esitti vientipäällikölle kuului: Miltä vuosikymmeneltä? Vastaus oli että ne ovat luultavasti 1980-luvulta, mutta samppanjat olivat vielä vanhempia, 1970-luvulta. Niin luulin minä mutta en luonnollisestikaan kertonut mielipidettäni. Pol Roger’n vuosikertasamppanjat ovat todella pitkäikäisiä.

Tukholman vuosinani Grand Hôtelin Cadier-baari oli keidas, mikä tarjosi elämään pientä kultareunaa: Upean näköalan lisäksi lasillisen Pol Roger Brut Réserve’iä. Se oli hotellin samppanja vuoteen 2019. Ajat ja tavat muuttuvat mutta Ward Wines on edelleen Champagne Pol Roger’n maahantuoja Ruotsissa.

Christian Pol Roger vieraili usein Tukholmassa 90-luvulla. Oli aina ilo tavata tämä hurmaava ranskalainen herrasmies, jonka charmi, aristokraattinen eleganssi ja huumori tuntuivat peri brittiläisiltä. 

Englanti on aina ollut Pol Roger’n tärkein vientimarkkina. Odette Pol Roger ja Winston Churchill tapasivat Ranskan suurlähetystön lounaskutsuilla Lontoossa 1944 missä  tarjottiin Pol Roger’n samppanjaa, vuosikertaa 1928. Churchill ihastui samppanjaan ja Odette Pol Rogeriin. Näin alkoi elinikäinen ystävyys ja Pol Roger’n samppanjasta tuli Churchillin suosikki. Hänelle lähetettiin joka vuosi syntymäpäivälahjaksi laatikollinen suosikkivuosikertaa 1928. “Makuni on yksinkertainen, tyydyn helposti parhaaseen”, tuo sitaatti on kuultu monta kertaa. 

Churchillin kuoltua tammikuussa 1965 saivat Englannin markkinoille viedyt samppanjat mustan surureunan etikettiinsä. Vuonna 1984 lanseerattiin ensimmäinen Cuvée Sir Winston Churchill vuosikertaa 1975, ainoastaan magnum-pulloissa. Kaikkiaan on lanseerattu 17 vuosikertaa ja nyt maaliskuun alussa 18., vuosikerta 2009. 

Olen pitänyt Helsingin Munskänkarnan vuotuisen samppanjapruuvin vuodesta 2013. Tänä vuonna oli Champagne Pol Roger’n vuoro.

Pol Roger perusti tilan 19-vuotiaana 1849. Kunnianosoituksena isänsä muistolle pojat Maurice ja Georges muuttivat sukunimensä Pol-Roger’ksi. Neljäs sukupolvi, Christian Pol-Roger ja Christian de Billy, ottivat yrityksen johtoonsa 1963. Christian de Billyn poika Hubert edustaa viidettä sukupolvea tilan johdossa. Hallituksen puheenjohtaja Laurent d’Harcourt tulee suvun ulkopuolelta.

Perheyrityksenä säilynyt samppanjatalo omistaa 92 hehtaaria viljelyksiä, pääasiassa Chardonnay’ta Epernayn läheltä, esim. grand cru -kylissä Avize, Chouilly ja Cramant. Tämä kattaa 55 prosenttia tarvittavasta rypälemäärästä. Pinot Noir -rypäleet ostetaan pääosin sopimusviljelijöiltä Montagne de Reimsistä.

Talon menetelmät ovat perinteiset, tammea ei käytetä lainkaan. Laadun varmistamiseksi talo panostaa paljon käsityöhön. Pol Roger “tanssittaa” kaikki pullonsa käsin.

Edellinen kellarimestari James Coffinet otti aikoinaan käyttöön mehun kaksinkertaisen kylmäkirkastuksen, débourbage, joka antaa lisänsä viinien puhtaalle hedelmäisyydelle. Puristuksen jälkeen viilennetty mehu jätetään tankkeihin noin vuorokaudeksi, jotta karkein sakka laskeutuisi pohjalle ja kirkas mehu saataisiin erotettua sakan päältä käymistä varten. Pol Roger vielä siis toistaa prosessin. Kellarimestarit uskovat tämän aikaansaavan erittäin hienostuneen kuohun.

Toinen muista erottava tekijä on kellarien viileä 9,5 asteen lämpötila mikä pidentää toista käymistä. Samppanjat saavat myös kypsyä keskimääräistä pidempään kellareissa. Nykyinen Krugilta vuonna 1999 tullut kellarimestari Dominique Petit on saanut käyttöönsä vuosien 2000 ja 2013 välillä uusitun kellarin. 

Tastingissä 4. maaliskuuta oli kolme non-vintage’iä ja kolme vuosikertasamppanjaa, jotka maistoimme kummankin omana ryhmänään.

Talon kaikki vuosikerrattomat vakiosamppanjat, NV, kypsyvät neljä vuotta sakan päällä.

Brut Réserve NV syntyy kaikkien kolmen päärypäleen tasasekoituksena. Tämä samppanja on yli 30 viinin sekoitus mihin on käytetty 20-30 % reserviviinejä kahdelta jopa neljältäkin vuodelta. Dosage 10 g/l.

Ensivaikutelma oli että lasissa on erittäin hienostunut ja vivahteikas NV: Hieman kehittyneessä, moniulotteisessa, runsaassa sekä tuoksussa että maussa on puhdasta, raikasta hedelmää, briossia, hivenen mausteneilikkaa, hieno runsauden ja raikkauden tasapaino. 

Pure Extra Brut lanseerattiin 2007. Tämä samppanja on kehitetty niitä samppanjan ystäviä varten jotka haluavat viininsä täysin kuivana ja se on oikeastaan Brut Nature (ei lisättyä sokeria, maksimaalinen luontainen sokeripitoisuus 3 g/l). Tämä gastronominen samppanja sopii erinomaisesti kala- ja äyriäisruuille ja luonnollisesti myös aperitiiviksi.

Pienet kuplat, kestävä, hienostunut mousse, väriltään vaaleankeltainen. Tuoksussa kypsää sitrusta, yrttejä, omenaa ja kukkaisuutta. Erittäin kuivassa, tasapainoisessa maussa toistuvat tuoksun tyylikkäät aromit lisänä olkea ja hunajaa. Pitkässä jälkimaussa suolaista mineraalisuutta. 

Rich Demi-Sec kokenut muodonmuutoksen  Hubert de Billyn toimesta. Se on kehittyneessä briossimaisuudessaan alueen parhaita demi-secejä. Dosage 35 g/l.

Vivahteikas, runsas tuoksu tarjoaa hedelmäistä sitrusta ja aprikoosia sekä mantelia, briossia ja hunajaa. Maussa toistuvat tuoksun aromit, makeus ja elegantit hapot ovat hyvässä tasapainossa eikä tämä samppanja tunnu lainkaan niin makealta.

Itsenäisen maistelun jälkeen viiniseurassa äänestetään suosikkia ja luonnehditaan sitä. Kilpailu oli kova, Brut Réserve on vakiosamppanjoiden huippua ja sitä on myös Rich Demi-Sec omassa kategoriassaan. NV-sarjan voittaja oli Pure Extra Brut, mikä sai ylivoimaisesti eniten ääniä kokeneilta maistajilta. Samppanja vietteli erinomaisella laadullaan mitä ei dosage peittänyt

Kaikilla kolmella samppanjalla on luonnollisesti oma paikkansa gastronomiassa. Rich Demi-Sec on jälkiruokien ja kesän mansikoiden täydellinen kumppani, mutta miksei myös skandinaavisten happoa ja makeutta sisältävien ruokien, kuten esimerkiksi lohimousse. Yleinen suositushan on jäännössokeria sisältävä saksalainen Riesling.

Pol Roger valmistaa vuosikertasamppanjaa vain parhaimpina vuosina. Rypäleet tulevat grand cru -kylistä. Tarkkaa rypälesekoitusta ei haluta julkistaa, mutta se on vahvasti Pinot Noir -painotteinen: Runsautta, raikasta hedelmäisyyttä ja tiheää rakennetta mikä kypsyessään kehittyy hunajaiseksi ja pähkinäiseksi. Viinit kypsyvät sakan päällä 7-8 vuotta. Dosage 7-8 g/l.

Pol Roger Vintage 2012 Todella vaikea kasvukausi pelastui lopulta hienoksi vuodeksi, mikä tuotti pienen mutta kiitettävän terveen sadon tasapainoisia ja elegantteja, mutta runsaita viinejä. Odotukset ovat korkealla.Tämä vuosikerta on ehkä jäänyt upean vuoden 2008 varjoon. Rypäleet tähän viiniin tulevat 18 eri grand cru -tarhalta. 

Pienet kuplat, kestävä mousse, väriltään vielä vaaleankeltainen. Raikas, hedelmäinen, elegantti, vivahteikas tuoksu missä omenaa, mietoa mausteisuutta, briossia ja voita. Kuiva, melko täyteläinen, moniulotteinen rakenne on kerroksellinen, pehmeän hedelmäisestä mausta löytyy sitrusta ja pitkästä jälkimausta mineraalisuutta. Viinistä kuvastuu viinivuoden runsaus ja kypsyys. Vielä nuori samppanja mutta kaukana kireästä!

Pol Roger Vintage 2004  

Champagnen alueella voidaan nostaa satomääriä ilman että laatu siitä kärsii. Näin tehtiin vuonna 2004, jolloin köynnökset kasvattivat ennätysmäisen suuren sadon vastareaktiona edellisen vuoden pienelle sadolle. Vuodesta 2004 tuli hieno ja klassinen samppanjavuosi.

Kullankeltainen väri. Elegantti, hedelmäinen tuoksu missä aistii samppanjan kypsyyden, keltaisia luumuja, persikkaa, briossia, voita, hunajaa ja mineraalia. Runsaassa, moniulotteisessa, konsentroituneessa, hedelmäisessä maussa on antavaa, kypsää keltaista hedelmää, briossia, voita ja hunajaa, kaikkea tätä hienostuneessa tasapainossa minkä hapot ja mineraalit hyväilevät suuta pitkään. Valmista nautittavaksi!

Cuvée Sir Winston Churchill 2004

Cuvée valmistetaan huipputarhojen rypäleistä parhaina vuosina. Tyyliltään viini seuraa Churchillin makumieltymyksiä. Se on voimakas, kypsä, täyteläinen ja lihaksikas. Tarkkaa rypälesekoitusta ei haluta julkistaa, mutta se on hyvin vahvasti Pinot Noir -painotteinen. 

Viininvalmistus: Puristuksen jälkeen mehu kirkastetaan viileässä kahteen kertaa (débourbage). Käyminen suoritetaan terästankeissa pelkästään puristuksen ydinosan päätyessä cuvéeseen. Viini suorittaa malolaktisen käymisen. Lopullisen sekoituksen päättävät talon perinteiden mukaan vain perheenjäsenet. Viini käy ja kypsyy poikkeuksellisen viileissä kellareissa noin 10 vuotta. Viinin sakka tanssitetaan kaulaan manuaalisesti. Makeutus 7-8 g/l. Sakanpoiston jälkeen samppanja saa levätä kellareissa vielä 6-12 kk.

Keltainen väri. Tuoksu on puhdas, raikas, vivahteikkaan syvä ja hienostuneen hedelmäinen, kypsää omenaa, aprikoosia, sitrusta ja liituista mineraalia. Erittäin moniulotteinen maku missä on täyteläistä hedelmäisyyttä, intensiivistä konsentraatiota ja hieno happorakenne. Jälkimaku oli jäntevä, todella pitkä ja moniulotteinen. Tämä Sir Winston kehittyy vielä. Se vaikutti jopa nuorelta. 

Oli todella mielenkiintoista verrata vuosikertasamppanjaa ja Sir Winstonia samalta vuodelta 2004. Edellinen tuntui antavalta ja valmiilta kun taas Sir Winstonin hedelmä tuntui kuivemmalta, rakenne jäntevämmältä ja vielä nuorelta. Muutama osallistuja uskalsi veikata että “liitumainen” 2004 Sir Winston olisi poikkeuksellisesti Chardonnay -painotteinen. Sitä emme koskaan saa tietää sillä resepti on salainen. Sir Winston voitti vuosikertasarjan äänestyksen. 

 

Champagne Pol Roger – Sir Winston Churchills favorit

Jag minns en middag i Stockholms Vinkällare med vinimportören Frank Ward som värd. Det var någon gång i mitten av 1990-talet och hedersgästen var exportchef för Georges Duboef. Inledningen var av en blindprovning av mogna, vällagrade Pol Roger årgångschampagner. Frågan, som riktades till exportchefen, var hur mogna? Han trodde det var 1980-tals årgångar, men de var tio år äldre, från 1970-talet, vilket jag trodde men förstås inte sade. Husets årgångschampagner är mycket långlivade. 

Under mina år i Stockholm var CadierbarenGrand Hôtel ett vattenhål som bjöd på fin avkoppling och underbar utsikt mot Slottet och Vaxholmsbåtarna till ett glas Pol Roger Brut Réserve som var Grand Hôtels huschampagne fram till 2019. Tiderna förändras, men Ward Wines är fortfarande importör för Champagne Pol Roger i Sverige. 

Christian Pol Roger besökte ofta Stockholm på 90-talet. Man blev alltid upplivad av hans belevade charm, aristokratiska elegans och perfekta brittiska engelska samt humor.

England har alltid varit Pol Roger’s viktigaste exportmarknad. Odette Pol Roger och Winston Churchill träffades på franska ambassadens lunchbjudning i London 1944. Där serverade man Pol Roger av årgång 1928. Churchill blev förtjust både i champagnen och Odette Pol Roger. Så började en livslång vänskap. Champagne Pol Roger blev Churchills favorit. Varje år till sin födelsedag fick han en låda av sin favoritårgång 1928.

Han lär ha sagt: “Jag har enkel smak, jag nöjer mig med det bästa”.

Efter att Churchill avlidit i januari 1965 fick champagner avsedda för den brittiska marknaden en svart sorgkant på etiketten. 1984 lanserades den första cuvéen Sir Winston Churchill av årgång 1975, då enbart på magnum. Allt som allt har det lanserats 17 årgångar och nu i början av mars den artonde, årgång 2009.

Jag har lett den årliga champagneprovningen på Helsingin Munskänkarna sedan 2013. Nu hade turen kommit till Champagne Pol Roger.

Huset grundades 1849 av Pol Roger som efterträddes av sönerna Maurice och Georges. De ville hedra faderns minne genom att ändra namnet till Pol-Roger. Den fjärde generationen, Christian Pol-Roger och Christian de Billy, tog över 1963.

Christian de Billy’s son, Hubert, representerar den femte generationen som driver huset i samma anda som tidigare generationer. Styrelseordföranden Laurent d’Harcourt kommer utifrån.

Familjeföretaget äger idag 92 hektar vingårdar, mestadels nära Epernay: I grand cru -byar, Avize, Chouilly och Cramant som exempel. Detta täcker 55 % av behovet. Resterande 45 % kommer huvudsakligen från kontraktsodlare i Pinot Noir -byar i Montagne de Reims. 

Pol Rogers vinifikation är traditionell, man använder inte ekfat. För att säkra kvaliteten utnyttjar man hantverk vid de olika arbetsmomenten. Till exempel använder man fortfarande pupîtres för manuell remuage. 

Förre källarmästaren James Coffinet lanserade dubbel débourbage. Efter pressen klaras den kylda musten genom naturlig sedimentering under en natt eller längre. Pol Roger gör denna process två gånger. Källarmästarna anser att processen åstadkommer elegant mousse och ren fruktighet. 

Moussen är elegant med mindre bubblor än vanligt på grund av en källartemperatur på 9,5 grader, som är en halv grad under genomsnittet, vilket även förlänger den andra jäsningen. Champagnerna får ligga på sin jästfällning längre än genomsnittet. Den nuvarande källarmästaren Dominique Petit, som kom från Krug 1999, har fått en splitterny källare, som förnyades mellan 2000 och 2013. 

Den 4 mars provade vi tre non-vintage och tre årgångschampagner som var sin grupp.

Husets alla non-vintage-champagner ligger 4 år på jästfällningen. 

Brut Réserve, dosage 10 g/l, är en blandning av en tredjedel av varje av de klassiska druvsorterna i Champagne. I cuvéen ingår över 30 viner, 20-30 % réservvin.

Det första intrycket är att denna är en ovanligt elegant och nyanserad NV som bjuder på mognadstoner och ren, frisk fruktighet med inslag av brioche, aningen kryddnejlika, fin balans mellan opulens och finess.

Pure Extra Brut lanserades 2007. Denna champagne har skapats för champagnevänner som föredrar sina viner helt torra och champagnen är egentligen Brut Nature (utan dosage, den maximala naturliga sockerhalten 3 g/l). Denna gastronomiska champagne passar utmärkt till fisk- och skaldjursrätter och naturligtvis som aperitif.

Elegant mousse med blekgul färg. Doften hade inslag av mogna citrustoner, örter, blommor och äpplen. Den mycket torra smaken hade inslag av mogen citrus, halm och honung. Den långa smaken avslutades med en saltig mineralton.

Rich Demi-Sec Dosage 35 g/l. Den nyanserade, rika doften bjuder på fruktiga toner av citrus och aprikos med inslag av mandel, brioche och honung. Smakens sötma och eleganta syror bildar en perfekt balans och återger doftens egenskaper i en ljuv harmoni som inte alls känns som så sött.

Efter den individuella provningen brukar man rösta på sitt favoritvin. Det var hård konkurrens, för Brut Réserve anses tillhöra de bästa standardchampagnerna och även Rich Demi-Sec de bästa i sin egen kategori. I NV-serien fick Pure Extra Brut överlägset flest röster av de erfarna provningsdeltagarna. Champagnen förförde med sin utsökta kvalitet som inte hade “‘kamouflerats” med dosage.

Men givetvis har alla tre sin plats i gastronomin, Rich Demi-Sec är naturligtvis perfekt till desserter och sommarens jordgubbar, men varför inte prova denna till olika skandinaviska rätter som innehåller syra eller också sötma, till exempel laxmousse. Till dessa rätter brukar man rekommendera tysk Riesling med restsötma.  

Huset gör årgångsviner endast under de bästa åren. Druvorna till de Pinot Noir -dominerade årgångschampagnerna kommer från grand cru -byar. Detta ger yppig karaktär med frisk fruktighet och tätare struktur som med mognad utvecklas till toner av honung och nötter. Vinerna ligger drygt 7-8 år på jästfällningen. Dosage 7-8 g/l.

Den svåra växtperioden under år 2012 slutade med en fin höst som gav en liten men utsökt skörd med friska, eleganta och balanserade viner. Årgången har kanske hamnat i skuggan av kanonåret 2008, men anses vara lika fin. Förväntningarna är höga.

Vintage 2012  Färgen är fortfarande blekgul med silverreflexer. Elegant mousse med små bubblor. Frisk, fruktig, elegant, nyanserad doft med inslag av äpplen, milda kryddtoner och brioche med smör. Den torra, relativt fylliga, sammansatta smakens struktur är komplex men mjukt fruktig med citrustoner och mineralitet i den mycket långa eftersmaken. I vinet avspeglas vinårets yppighet och mognad. Fortfarande en ung champagne men långt ifrån stram!

I Champagne kan man höja skördeuttaget utan att kvaliteten försämras. Så skedde 2004. 2003 hade varit ett mycket varmt år med en mycket liten skörd. Detta tog vinrankorna igen med att producera väldigt mycket året därpå. Det blev en fin, klassisk årgång.

Vintage 2004  Färgen har utvecklats till gyllengult. Den eleganta, fruktiga doften bjuder på mognadstoner med inslag av gula plommon, persika, brioche, smör, honung och mineral. I den yppiga, komplexa, koncentrerade, fruktiga smaken finns generösa toner av mogna gula frukter med inslag av rostat bröd, allt i en elegant balans med fina syror och mineralitet som smeker gommen länge. Drickfärdigt!

Cuvée Sir Winston Churchill Detaljerna är hemliga kring den Pinot Noir -dominerade cuvéen men druvorna kommer från bästa grand cru -lägen och cuvéen görs endast under riktigt lyckade år. Stilen, som liknar Churchills smakpreferenser, är fyllig, kraftfull och mogen.

Vinifikation: Efter pressningen gör man dubbel débourbage, den kylda musten klaras genom naturlig sedimentering under en natt eller längre. Pol Roger gör denna process två gånger. Den alkoholiska jäsningen sker på rostfria ståltankar. Den malolaktiska jäsningen genomförs därefter. Den slutgiltiga cuvéen bestäms enligt traditionen av familjemedlemmar. Vinet genomgår den andra jäsningen och mognar därefter på sin jästfällning i exceptionellt svala källare i cirka 10 år. Remuage och degorgering sker för hand. Dosage 7-8 g/l. Efter degorgering stannar champagnen ytterliga 6-12 månader i källaren.

Cuvée Sir Winston Churchill 2004 Gul färg. Doften är ren, frisk, komplext djup och elegant fruktig med inslag av mogna äpplen, aprikos, citrus och kritig mineralitet. Smaken är otroligt komplex, fruktigt fyllig och intensivt kompakt med en nyanserad syrastruktur. Eftersmaken är stram, mycket lång och komplex. Denna Sir Winston verkar vara evigt ung med enorm lagringspotential. 

Det var väldigt intressant att jämföra vintage och Sir Winston av samma årgång 2004. Som sagt kändes vintagen drickmogen och mustigare medan Sir Winston hade torrare frukt och stramare spänstighet. Några provningsdeltagare vågade gissa att den kritiga 2004 Sir Winston hade Chardonnay-dominans. Det får vi aldrig veta för receptet är hemligt. Sir Winston vann omröstningen i vintage-serien. 

 

Ca’ del Baio, Barbaresco – todellinen perheyritys

Olen jo pitkään ollut Barolon ystävä. Nuo nebbiolo-viinit ovat vietelleet vivahteikkaalla ruusuilta ja orvokeilta tuoksuvalla aromaattisella eleganssillaan sekä maulla missä hienot hedelmähapot ja tanniinit ovat sulassa sovussa.

Baroloon verrattuna Barbaresco-kokemukseni ovat olleet vähäisempiä. Tähän hankin korjausta ilmoittautumalla Ca’ del Baio -Master Classiin Viini ja Ruoka-messuilla lokakuun lopussa 2019. Yhteistä näille Piemonten DOCG-viineille on raikkaat, pirteät tanniinit mitkä ovat kaukana suuta kuivattavasta puumaisuudesta. Barbarescon tarhat sijaitsevat alempana ja ovat lämpimämpiä ja siksi sato korjataan yleensä varhemmin. Barbarescoja kypsytetään kaksi vuotta kun barolojen kypsytys on kolme vuotta, mikä voi olla etu jos ei ole kärsivällisyyttä odottaa.

Käännyn italialaisen viinioppaan Gambero Rosson puoleen varsinkin kun kohtaan minulle entuudestaan tuntemattomia tuottajia. Kun luin Ca’ del Baiosta selvisi että omistaja Giulio Grasso valittiin vuoden viininviljelijäksi, Viticoltore dell’anno, 2016. 

Azienda Agricola Ca’ del Baio viljelee 28 hehtaaria Treisossa ja Barbarescossa. Yhteen hiileen puhaltavan Grasson perheen tyttäret, Paola, Federica ja Valentina edustavat neljättä sukupolvea. He jakavat viinitilan työt niin että kaikki tekevät kaikkea niin viinitarhoilla, kellarissa kuin markkinoinnin parissa, luonnollisesti isä Giulion toimiessa “konsulttina”, unohtamatta äiti Lucianaa. Perheellä ja viinitilalla on yksi yhteinen sydän, il cuore solo. Kellaritilat maisteluhuoneineen Treisossa edustavat uusinta uutta.

Viinitarhoilla noudatetaan luonnonmukaisuuden ja kestävän kehityksen periaatteita, niin myös kellarissa missä minimaalinen interventio, autoktoniset hiivat ja niin vähän sulfiittia kuin mahdollista.

Tastingin alusti Valentina Grasso luontevan asiantuntevasti. Maistoimme seitsemän viiniä:

2018 Langhe Chardonnay Luna d’Agosto

2013 Langhe Riesling

2016 Barbaresco Autinbej

2016 Barbaresco Vallegrande

2016 Barbaresco Asili

2010 Barbaresco Valgrande, magnum

2018 Moscato d’Asti

2018 Langhe Chardonnay -viinin maaperä on kalkkipitoista savea missä myös hiekkkaa, vinifikaatio ainoastaan terästankissa, malolaktinen käyminen estetään. Tuoksussa kukkaista hedelmää sekä  sitrusta ja melonia. Melko täyteläisessä, tasapainoisessa maussa toistuu sitrus ja meloni, pitkähkö jälkimaku.

2013 Langhe Riesling -viinin tuoksu jo kertoi kehittyneestä viinistä missä tuoksui ‘petrooli’, toi mieleen Rheingaun.

Oli mielenkiintoista saada maistaa kolmea tuottajan viidestä Barbaresco -viinistä, Vallegrandea vuosikerrat 2016 ja 2010:

2016 Autinbej Sana on paikallista murretta ja tarkoittaa parasta palstaa, viinin rypäleet tulevat erityisen aurinkoisilta rinteiltä. Maseraatio 9-15 päivää terästankeissa, minkä jälkeen viini kypsytetään 24 kuukautta suurissa slavonialaisissa tammitynnyreissä, botti

Intensiivisen hedelmäinen tuoksu missä vadelmaa, vadelmahilloa, orvokkia, makeaa mausteisuutta sekä hivenen kaakaota. Maultaan hedelmäisen lämmin, kevyehköt tanniinit ja pitkä jälkimaku. Nyt jo nautinnollista mutta paranee vuosien mittaan. 

2016 Barbaresco Vallegrande tulee viinitilan rakennuksia ympäröivältä viinitarhalta. 

Maaperä on kalkki- ja hiekkapitoista savea, 7-15 päivän kuorikontakti, 24 kuukautta suurissa slavonialaisissa tammitynnyreissä, botti.

Viini edustaa perinteistä tyyliä, aromaattista ja eleganttia. Intensiivisen hedelmäisessä tuoksussa on kuivattuja kukkia ja metsäisyyttä, sous bois. Miellyttävän tasapainoinen maku missä elegantit hapot tasapainossa pehmeiden hyvin integroituneiden tanniinien kanssa. Pitkä, lämmin jälkimaku.

2016 Barbaresco Asili    Asili on yksi Langhen tunnetuimmista palstoista, maaperä on kalkkipitoista savea (blue marl and limestone). Kuorikontaktia 5-30 päivän käymisen aikana, 24 kuukauden kypsytys sekä botti että barrique.

Intensiivisessä tuoksussa hapankirsikkaa, orvokkia, mustapippuria, lakritsia ja tervaa. Maku on pehmeä, runsas, lämmin ja pitkä. Valentinan mukaan talon “barolo”.

2010 Barbaresco Valgrande, magnum, 2010 on erinomaisen hyvä vuosikerta, sama vinifikaatio kuin yllä (vuosikerta 2016), lisänä 15-20 prosentin whole bunch vinification tanniinirakenteen viimeistelyyn. Tämä on Valentinan mieliviini.

Piemontessa tuotetaan myös makeita, valkoisia muscat-viinejä: Asti (kuohuva) ja Moscato d’Asti (valkoviini tai helmeilevä), molemmat DOCG. Helmeilevä Moscato d’Asti edustaa rypälelajiketta tyypillisimmillään. Alhainen alkoholipitoisuus ja raikas hedelmäisyys ovat kuin piste i:n päällä pitkien päivällisten jälkeen. 

2018 Moscato d’Asti Runsaan hedelmäinen elegantti tuoksu missä sitruksen raikastamaa melonia, seljankukkaa, ruusua ja hienostunutta makeaa mausteisuutta.

Makea maku toistaa tuoksun ominaisuuksia joita ryhdittää hienot hapot ja helmeilevä suuntuntuma. Eräs parhaimmista lajissaan, niin hienovaraisen elegantti ja tasapainoinen. Kommenttini Master Classissa: Näin elegantti Moscato d’Asti kertoo paljon tuottajan tasosta.

Ruokasuositus: Pakastettu juustokakku passionhedelmäkastikkeella

Master Classin jälkeen oli ilo saada jutella Valentinan kanssa muun muassa vinifikaatiosta missä osittain käytetään kokonaisia terttuja rankoineen. Sitten hänen oli aika avata magnumpullo Barbaresco Valgrande 2010 messujen Mr Nebbiolo -tiskillä.

Näin sain vielä kerran maistaa tätä huippuviiniä. Mikä viini! 2010 on erittäin onnistunut vuosikerta ja tämä viini on kehittynyt optimaalisesti magnum-pullossa, se tuntui edelleen nuorekkaalta.

Joskus olen ollut pettynyt Barbarescoon mutta en todellakaan tällä kertaa. Tilasin Ca’ del Baion kolmea viiniä ennen joulua: 2018 Langhe Chardonnay Luna d’Agosto, 2018 Barbera d’Alba Paolina ja 2016 Barbaresco Vallegrande.

Dekantoitu 2018 Barbera d’Alba Paolina herätti ihastusta jouluaattona. Se oli väriltään tummaa purppuria, viinillisen hedelmäisessä tuoksussa punaisia marjoja; täyteläisen konsentroituneessa, kevyen mausteisessa, pehmeässä maussa tummia marjoja ja raikkaat hapot, sopi erinomaisesti joulupöydän herkuille kuten kinkulle ja keskivahvoille juustoille.

Joulun ja uuden vuoden pyhien notkuvien pöytien jälkeen kaipasi jotain kevyempää. Teki mieli äyriäisrisottoa (ilman parmesaania) ja sille 2018 Langhe Chardonnay Luna d’Agosto oli erinomainen kumppani. Viini on nuori ja raikas, hedelmäisessä tuoksussa sitrusta ja melonia. Kuivassa, raikkaan hedelmäisessä melko täyteläisessä maussa mineraalin tuntua.

Loppiaisaattona oli 2016 Barbaresco Vallegranden vuoro. Viinin intensiivinen granaatinkiven väri, aromaattinen eleganssi ja hienot hapot pehmeiden hyvin integroituneiden tanniinien kanssa pääsivät oikeuksiinsa suurissa pinot noir -laseissa.

Klassinen bon mariage -reseptini eri barolo-viinien kanssa on ollut poronfilé-carpaccio, paahdetut pinjansiemenet, Grana Padano -lastuja, hedelmäistä oliiviöljyä, balsamicoa ja salaattia.

Myös 2016 Barbaresco Vallegrande sopi erinomaisen hyvin poronfilén aromaattisuuteen. Täydellinen nautinto!

http://cadelbaio.com

http://nebbiolo.fi

http://viinikellari.com

 

Ca’ del Baio, Barbaresco – ett sant familjeföretag

Jag har sedan länge varit en Barolo-vän. Dessa nebbiolo-viner har förfört med sin av rosor och violer doftande aromatiska elegans samt med sin komplexa smak där fina fruktsyror och sträva tanniner möts i en ljuv harmoni.

Jämfört med Barolo har min erfarenhet av Barbaresco varit begränsad. Detta tänkte jag rätta till när jag deltog i en Ca’ del Baio -Master Class på Vin och Mat-mässan i oktober 2019 i Helsingfors. Gemensamt för dessa viner är det pikanta inslaget av tanniner som är uppfriskande snarare än att de klär gommen med träsmak. Barbarescos vingårdar ligger i allmänhet något lägre och är varmare än Barolos och därför skördar man ofta tidigare. Vinerna släpps i allmänhet efter två år i stället för barolos lagring i tre år. Barbaresco saknar ofta den kraft som finns när ett vällagrat barolovin är som bäst – detta kan också vara en fördel om man inte har tålamod att vänta. 

Jag brukar anlita den italienska vinguiden, Gambero Rosso, speciellt om producenter som jag inte känner till sen tidigare. Och till min stora glädje när jag läste om Ca’ del Baio visade det sig att ägaren Giulio Grasso blev vald till årets vinodlare, Viticoltore dell’anno, 2016. 

Azienda Agricola Ca’ del Baio är en vingård på 28 hektar i Treiso och i Barbaresco. Nu är den fjärde generationen av den samspelta familjen Grasso fullt verksam i produktionen: systrarna Paola, Federica och Valentina arbetar med alla arbetsuppgifter såväl i vingården, vinkällaren och med marknadsföringen, men förstås med pappa Giulio som “konsult”, inte att förglömma mamma Luciana. Familjen och vingården har ”ett och samma hjärta”, il cuore solo. Vinifikationsanläggningen med provningsrum i Treiso är mycket modern. Arbetet både i vingården och i vinkällaren är hållbart och ekologiskt med minimal intervention, autoktona jäster och så lite sulfit som möjligt.

Provningen leddes av Valentina Grasso. Hon gjorde det med bravur och briljans. Vi provade sju viner:

2018 Langhe Chardonnay Luna d’Agosto

2013 Langhe Riesling

2016 Barbaresco Autinbej

2016 Barbaresco Vallegrande

2016 Barbaresco Asili

2010 Barbaresco Valgrande, magnum

2018 Moscato d’Asti

2018 Langhe Chardonnay -vinet kommer från kalkhaltig lerjord med sand. Druvorna skördas tidigt i september. Vinifieringen sker helt i stål, ingen malolaktisk jäsning. Vinets doft var blommigt fruktig med ton av citrus och melon. Smaken som uppvisade samma toner var relativt fyllig, balanserad och lång.

2013 Langhe Riesling bjöd på mognadstoner med inslag ‘petroleum’ och Rheingau-associationer. 

Det var mycket intressant att få prova tre av producentens fem Barbaresco -viner och Vallegrande av två olika årgångar, både 2016 och 2010 utmärkta:

2016 Autinbej, ordet är lokal dialekt och betyder det bästa läget, till vinet väljer man druvor från olika soliga lägen. Maceration 9-15 dagar i rostfritt stål, sedan 24 månader i stora slavonska ekfat, botti

Intensiv fruktig doft av hallon, hallonsylt, violer med söta kryddtoner samt aningen kakao. Smaken var fruktigt varm med lätta tanniner och lång eftersmak. Lätt att tycka om redan nu men blir ännu bättre med åren.

2016 Barbaresco Vallegrande kommer från single vineyard som omger vinhusets byggnader. Jordmånen lera med sand- och kalkinslag, 7-15 dagars maceration, 24 månader i stora slavonska ekfat, botti

Vinet representerar den traditionella stilen, aromatiskt och elegant. Den intensiva fruktigheten har inslag av torkade blommor och skogstoner, sous bois. Smaken är behagligt balanserad med friska syror, mjuka, välintegrerade tanniner och en varm lång eftersmak. 

2016 Barbaresco Asili, Asili är ett av de mest berömda lägena i Langhe, blå märgel med kalksten, druvorna skalmacereras under jäsningen som pågår 5-30 dagar, 24 månader delvis i botti och i barrique. 

Intensiv doft av morell och viol med inslag av svartpeppar, lakrits och tjära. Smaken är mjuk, rik, varm och lång. Enligt Valentina husets “barolo”.

2010 Barbaresco Valgrande, magnum, 2010 är en mycket bra årgång, samma vinifikation som ovan men med ett tillägg av 15 – 20 procents whole bunch vinification för att komplettera tanninstrukturen.  (Valentinas favorit)

I Piemonte produceras också de söta, vita muscatvinerna: Asti (mousserande) och Moscato d’Asti (stilla eller pärlande), båda DOCG. Det förträffliga, pärlande Moscato d’Asti är urtypen för druvsorten. Det har fördelen att ha lägre alkoholhalt. Något som kan glädja gästerna efter en lång middag.

2018 Moscato d’Asti Doften är elegant fruktig med den typiska delikata tonen av fläder, melon och rosor med söt, diskret kryddighet. Doftens egenskaper går igen i smaken som får sin ryggrad av de fina syrorna och den pärlande fruktigheten. Ett av de absolut bästa i sin genre, så elegant och balanserat. Min kommentar på Master Classen: En Moscato d’Asti som detta berättar mycket om producenten.

Att äta till: Djupfryst crème fraiche -tårta med en en sås av passionsfrukt

Jag fick en trevlig och intressant pratstund om bland annat whole bunch vinification med Valentina efter provningen tills det var dags för henne att öppna en magnumflaska Barbaresco Valgrande 2010 vid Mr Nebbiolo -disken på mässan och jag fick smaka på detta underbara vin på nytt. Vilket vin! 2010 är en speciellt lyckad årgång som har utvecklats perfekt på magnumflaska. Vinet kändes fortfarande ungdomligt. 

Jag har ibland blivit besviken på Barbaresco men inte den här gången, tvärtom. Jag beställde tre av Ca’ del Baios viner före jul: 2018 Langhe Chardonnay Luna d’Agosto, 2018 Barbera d’Alba Paolina och 2016 Barbaresco Vallegrande.

Den dekanterade 2018 Barbera d’Alba Paolina väckte förtjusning på julafton med sin djupt purpurröda färg, vinöst fruktiga doft av röda vinbär och hallon; den fylliga, koncentrerade, lätt kryddiga, mjuka smaken av mörka bär var djup med friska syror. Lättdrucket med karaktär och passade utmärkt till julbordets skinka och medelstarka ostar.

Efter julens och nyårshelgens dignande bord började man längta efter någonting “slankare”. Det blev en fräsch skaldjursrisotto (utan parmesan) och då passade det unga, friska, rena 2018 Langhe Chardonnay Luna d’Agosto utmärkt till. Vinet är ungt, friskt och fruktigt med inslag av citrus och melon. Den torra smaken är friskt fruktig och relativt fyllig, med en mineralton i eftersmaken.

På trettondagsafton provade vi 2016 Barbaresco Vallegrande. Vinets intensiva färg av granatsten och aromatiska elegans i kombination med fina fruktsyror och mjuka välintegrerade tanniner kom till sin rätt i stora pinot noir -glas. Mitt klassiska bon mariage -recept till olika barolo-viner har varit carpaccio på renfilé med rostade pinjenötter, hyvlad Grana Padano, fruktig olivolja och balsamico med sallad.  

Även 2016 Barbaresco Vallegrande passade utmärkt till renfiléns aromatiska komplexitet. Bon mariage och vår lycka var fullkomlig!

 

http://cadelbaio.com

http://nebbiolo.fi

http://viinikellari.com

 

Champagne Philipponnat – raikasta runsautta

Viime vuosina en ole tuntenut pakottavaa tarvetta matkustaa Champagneen sillä La Champagne on keväästä 2015 saapunut vuosittain Helsinkiin Grand Champagne -tapahtumaan. Näin voi asian ilmaista sillä vuosi vuodelta yhä suurempi joukko samppanja-ammattilaisia on saapunut Helsinkiin. Keväiset päivät ovat olleet täynnä mielenkiintoisia kohtaamisia ja suurenmoisia samppanjaelämyksiä.

Nyt ilmaantui kuitenkin tilaisuus mitä en voinut vastustaa: Kansainvälinen sommelier-yhdistys ASI, Association de la Sommellerie Internationale, täytti 50 vuotta ja sitä juhlittiin lokakuun alussa Reimsissä, missä yhdistys myös perustettiin 1969. Ensimmäisenä päivänä oli viini- ja samppanjamessut sekä 15 Master Classia, mistä valita, Grande Halle du Boulingrin -kauppahallissa. Ensimmäiseksi ilmoittauduin Philipponnat’n Master Classiin ‘Champagne Philipponnat – Hot Terroirs and Hot Vintages, Clos des Goisses. Why the global warming is not a problem’.

Elegantit, gastronomiset Philipponnat-samppanjat kuuluvat suosikkeihini ja samoin kuin Henriot’n, ne eivät valitettavasti ole niin tunnettuja harrastajapiirien ulkopuolella. 

Philipponnat’n suku on harjoittanut viininviljelyä Mareuil-sur-Aÿ’n kylässä todella pitkään, vuodesta 1522. Samppanjatalo perustettiin 1910. Pierre Philipponnat, joka sai mahdollisuuden ostaa 5,5 hehtaarin suuruisen kivimuurin ympäröimän tarhan 1930-luvulla, ymmärsi välittömasti tarhan potentiaalin. Viini oli Vin des Goisses vuoteen 1959 asti, sitten eräs viinitoimittaja ehdotti nimeksi Clos des Goisses. Talo tunnetaan ennen muuta tästä loisteliaasta palstasamppanjasta. 45-asteisesti Marne-jokeen viettävä kalkkikivinen etelärinne saa niin intensiivistä auringonvaloa aamusta iltaan että rypäleiden tuottama alkoholipitoisuus on 1-1,5 prosenttia alueen keskivertoa korkeampi.

Clos des Goisses, Pinot Noir 70 %, Chardonnay 30 %  Viini käy käytetyissä Bourgognen tynnyreissä, malolaktinen käyminen estetään aina. Toisen käymisen jälkeinen pullokypsytys kestää yli 7 vuotta ja uudelleenkorkituksen jälkeen samppanjaa kypsytetetään vielä vuosi, makeutus on aina alhainen, noin 4,5 g/l.

Tässä upeassa palstasamppanjassa yhdistyy täysin kypsien Pinot Noir -rypäleiden intensiteetti Chardonnay-rypäleiden raikkauteen ja näin syntyy todella pitkäikäistä   samppanjaa mikä paljastaa runsaan, vivahteikkaan eleganssinsa vasta vuosien kypsytyksen jälkeen.

Champagnessa ilmaston lämpenemisen myötä rypäleet ovat nyt vähemmän hapokkaita ja niissä enemmän rakennetta ja korkeampaa potentiaalista alkoholipitoisuutta kuin kaksikymmentä vuotta sitten mikä ainakin toistaiseksi on vain positiivista.

Nyt samppanjataloa johtaa Charles Philipponnat 16. sukupolvessa. Hän vieraili Grand Champagne Helsinki -tapahtumassa keväällä 2017. Toinen hänen Master Class -tastingeistään oli ‘The Philipponnat style based on Pinot Noir’ mikä kertoo talon Pinot Noir -dominanssista.

Ilahduin kun näin että Charles Philipponnat itse piti Master Class -luennon Reimsissä. Lämpimiä vuosikertoja edustivat 2000 Clos des Goisses Brut “L.V.”, 2003 Clos des Goisses Brut ja 2009 Clos des Goisses Extra-Brut.

2003 oli haasteellinen vuosi. Kevään hallaa ja raekuuroja seurasi kuuma kesä. Vuoden satomäärä oli poikkeuksellisen alhainen. Monet tuottajat kuten esimerkiksi Club Trésors de Champagnen jäsenet eivät tehneet lainkaan Spécial Club -samppanjaa vuonna 2003. Yleisesti ottaen harvoilla tämän vuoden samppanjoilla on kypsytyspotentiaalia. 

Tämä ei kuitenkaan koske 2003 Clos des Goisses -palstasamppanjaa. Pienen sadon rypäleet, 65 % Pinot Noir, 35 % Chardonnay, korjattiin jo elokuun lopussa.

Samppanjassa oli lämpimälle vuodelle tyypillisiä tunnusmerkkejä: Runsas, kukkainen, hivenen savuinen, paahteinen tuoksu, missä myös keltaista hedelmää ja mehiläisvahaa. Kuiva, hedelmäinen, konsentroitunut maku missä elegantit, raikkaat hapot, kypsää keltaista hedelmää, sitrusmarmelaadia, briossia ja hunajaa. Upea tasapaino, pitkä maku ja viettelevät mineraalit. 

Rypäleiden hapokkuutta pidetään yleensä tärkeänä kypsytyspotentiaalin edellytyksenä. Charles Philipponnat’n mielestä puhtaus, “purity”, on vielä tärkeämpi.

Lämpimän vuoden 2000 samppanjat ovat rehevän hedelmäisiä. Niistä puuttuu yleensä kuitenkin raikkautta ja hienostuneisuutta ja näin myös ikääntymispotentiaalia. Siksi oli todella hienoa saada maistaa 2000 Clos des Goisses Brut “L.V.”

L.V., long vieillissement, tarkoittaa että viini on kypsynyt todella pitkään hiivasakan päällä ja vasta hiljattain uudelleenkorkitettu. Tämä viini oli korkitettu 2015, siis kaikkiaan 14 vuotta sakan päällä ja nyt lokakuun alussa se oli täydellisen ihanaa; “fresh, fruity, toasty, smoky, powerful without heaviness” lainatakseni Charles Philipponnat’ta. 

Vuoden 2009 samppanjat ovat kypsän hedelmäisiä mutta tasapainoisia ja hienostuneita, viineillä on ikääntymispotentiaalia. Pinot Noir onnistui erityisen hyvin.

2009 Clos des Goisses Extra-Brut  

Tämä charmikas samppanja on jo valmis nautittavaksi. Hedelmäisessä tuoksussa on sitrusta, olkea, kypsää omenaa, briossia ja liituista mineraalia. Hedelmäisessä maussa sitrusta, keltaisia luumuja; miellyttävässä, suuta hyväilevässä rakenteessa hapot ja mineraalisuus sulassa sovussa, herkullinen, pitkä jälkimaku. Makeutus 4,5 g/l.

Tilan muut viinit jäivät pitkään legendaarisen Clos des Goisses’in varjoon mutta näin ei enää ole kun taloa johtaa taitava Charles Philipponnat. Tästä hyvänä esimerkkinä Royal Réserve Brut mikä saa kypsyä kokonaiset 4 vuotta hiivasakan päällä, minkä lisäksi uudelleenkorkituksen jälkeinen vuoden pituinen kypsytys.

Viimeksi maistamani Philipponnat Royal Réserve Brutin sekoituksen pääosa on erinomaista vuosikertaa 2012, 48 % tammitynnyreissä kypsytettyjä reserviviinejä, uudelleenkorkitus helmikuussa 2016. Pinot Noir 65 %, Chardonnay 30 %, Meunier 5 %, ⅔ premier ja grand cru, dosage 8 g/l. 

Näin syntyy erittäin vivahteikas ja moniulotteinen non-vintage samppanja missä kaikki osat; raikas hapokkuus, runsas hedelmäisyys ja mineraalisuus muodostavat upean rakenteen ja täydellisen harmonian. Jälkimaku on hedelmäinen ja pitkä. 

Tämä non-vintage on mielestäni yksi kategoriansa parhaista ja hinta todella edullinen!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Champagne Philipponnat – fräscht, fruktigt och komplext

Behovet att resa till La Champagne har inte varit så överhängande de senaste åren för La Champagne har varje vår sedan 2015 kommit till Grand Champagne i Helsingfors. Under några dagar har man haft möjlighet att samtala med källarmästare och chefer samt delta i intressanta provningar.

Nu dök det dock upp ett tillfälle som jag inte kunde motstå: Den internationella sommelierföreningen ASI, Association de la Sommellerie Internationale, grundades i Reims 1969 och nu i år i början av oktober var det dags för 50-års jubileum. Festligheterna började med en vin- och champagnemässa samt 15 Master Classer att välja ur i Grande Halle du Boulingrin i Reims. Den som jag allra först anmälde mig till var ‘Champagne Philipponnat – Hot Terroirs and Hot Vintages, Clos des Goisses. Why the global warming is not a problem’.

De eleganta, gastronomiska Philipponnat-champagnerna har tillhört mina favoriter och, precis som Henriot-champagnerna, är de inte så kända utanför konnässörskretsen. 

Släkten Philipponnat har gamla anor som vinodlare i byn Mareuil-sur-Aÿ och har funnits där sedan 1522, men champagnehuset grundades så sent som 1910. Svåra tider på 1930-talet gav också möjligheter som Pierre Philipponnat utnyttjade genom att köpa en 5,5 hektar stor vingård som består av sexton mindre parceller. Han förstod genast vingårdens potential. Vinet från detta enskilda läge hette Vin des Goisses fram till 1959, men på inrådan av en vinjournalist byttes namnet till Clos des Goisses. Idag är huset framför allt känt för denna lysande, legendariska prestigechampagne från ett enskilt söderläge med 45 graders lutning vid floden Marne. Här ger vinrankorna viner med högre potentiell alkoholhalt än genomsnittet. Jordmånen är karg kalksten.

Clos des Goisses, Pinot Noir 70 %, Chardonnay 30 %, genomgår en jäsning i gamla Bourgogne-fat. Malolaktisk jäsning blockeras alltid. Lagringen sur lattes efter den andra jäsningen är längre än 7 år och ytterligare ett år efter degorgement, dosage ca 4,5 g/l. Stilen är en elegant balans mellan de fullt mogna Pinot Noir -druvornas intensitet och Chardonnay-druvornas fräschör.    

Resultatet blir långlivade champagner och därför är det synd att dricka dessa champagner som unga innan de har utvecklat sin rika, nyanserade, aristokratiska elegans.

Mot den här bakgrunden förstår man att det har praktiserats hot vintages på Philipponnat för alla årgångar från det extrema söderläget Clos des Goisses är hot terroir -årgångar. Klimatuppvärmningen har dessutom under två senaste decennierna resulterat i druvor med mindre syra, mera struktur och högre potentiell alkohol i hela Champagne-distriktet vilket än så länge är bara positivt.

Idag leds huset av Charles Philipponnat som representerar familjens sextonde generation. Han besökte Grand Champagne Helsinki våren 2017 och ledde två Master Class -provningar, den ena med temat ‘The Philipponnat style based on Pinot Noir’ vilket berättar om husets Pinot Noir -dominerade stil. 

Till min glädje var det Charles Philipponnat själv som ledde provningen i Reims. De varma årgångarna representeras av 2000 Clos des Goisses Brut “L.V.”, 2003 Clos des Goisses Brut och 2009 Clos des Goisses Extra-Brut 

2003 var ett svårt år som bjöd på utmaningar. Frost på våren och hett på sommaren som resulterade i en liten skörd. Det fanns många producenter som lät bli att göra årgångschampagne, till exempel blev det ingen Spécial Club av Club Trésors de Champagne. Allmänt anser man att denna årgång saknar lagringspotential men så är inte fallet med 2003 Clos des Goisses, 65 % Pinot Noir, 35 % Chardonnay. Den lilla mängden druvor skördades redan i slutet av augusti. 

Vinet har flera kännetecken av det varma året: Yppig, blommig, aningen rökig, brödig doft med inslag av gul frukt och bivax. Den torra, fruktiga, koncentrerade smaken är utvecklad med eleganta, fräscha syror samt inslag av mogen gul frukt, citrusmarmelad, brioche och honung. Så balanserat och välstrukturerat med enorm längd och förförisk mineralitet. 

I allmänhet framhålls syran som en viktig lagringsegenskap men Charles Philipponnat anser att “purity” är ännu viktigare.

2000 gav i allmänhet yppigt fruktiga champagner som saknar finess och fräschör och därför lagringspotential. Därför var så intressant och underbart att få prova 2000 Clos des Goisses Brut “L.V.”. L.V. long vieillissement betyder att vinet har legat länge på jästfällningen och nyligen degorgerats, i det här fallet 14 år sur lie, degorgerades 2015 och nu fyra år senare var det bara så ljuvligt; “fresh, fruity, toasty, smoky, powerful without heaviness” för att citera Charles Philipponnat. 

2009 gav moget fruktiga men balanserade och eleganta champagner med lagringspotential, speciellt Pinot Noir lyckades mycket väl. 

2009 Clos des Goisses Extra-Brut  

Det här är en charmig, redan tillgänglig årgång om man inte orkar vänta 15 år. 

Den fruktiga doften hade ton av citrus, halm, mogna äpplen, brioche och kritig mineral. Den fruktiga smaken hade inslag av citrus och gula plommon, den måttliga syran och mineraltonen bjöd på behaglig struktur med fin längd. Dosage 4,5 g/l.

Tidigare överskuggade Clos des Goisses -vinerna husets andra cuvéer men så är inte längre fallet under Charles Philipponnat’s chefsskap utan husets alla viner håller ypperlig kvalitet. Som strålande exempel på detta är Royal Réserve Brut som får ligga ovanligt länge, 4 år, på jästfällningen och därtill efter degorgeringen ännu ett år.

Denna Philipponnat Royal Réserve Brut hade som bas den utsökta årgången 2012, andelen fatlagrade reservviner, från ett solerasystem, uppgår till 48 %. Degorgerad i februari 2016. Pinot Noir 65 %, Chardonnay 30 %, Meunier 5 %, ⅔ premier och grand cru, dosage 8 g/l.

Resultatet är en ovanligt komplex och nyanserad non-vintage champagne med alla beståndsdelar, frisk syra, bred fruktighet och mineraler i en ljuv harmoni i den välbalanserade strukturen med lång, läckert fruktig eftersmak.

Denna non-vintage är enligt min mening en av de absolut bästa i sin kategori och dessutom till ett facilt pris!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Domaine Loew, Alsace – biodynaamisia terroir-viinejä 

Ilahduin todella kun sain kutsun maahantuoja Viinitien Wine Talk-tapahtumaan 26. elokuuta 2019. Maistoimme seitsemän Domaine Loewin viiniä. Olin tavannut Etiennen viimeksi vuonna 2013, vuotuisessa Alsace-viininäyttelyssä Helsingissä. Kommenttini silloin oli: Joka vuosi vain huippuviinejä! Etienne vastasi siihen että jos on know-how’ta ja parhaat terroir’it niin se ei ole niin vaikeaa.

Etienne Loew edustaa uutta, hyvinkoulutettua, kunnianhimoista viininviljelijäsukupolvea. Suvun pitkät juuret viljelijöinä Westhoffenissa, pohjois-Alsacessa, ulottuvat 1700-luvun lopulle asti. Vuonna 1996 valmistuttuaan enologiksi Dijonin yliopistosta, aloitti Etienne viininvalmituksen tilalla saatuaan vanhemmiltaan vajaan hehtaarin palstan köynnöksiä. Vuoteen 2006 asti Etienne toimi samalla opettajana viinikoulussa. Vuodesta 2003 lähtien ovat Etienne ja hänen vaimonsa Caroline luomuviljelleet vanhempien hehtaareja ja hankkineet vähitellen lisää. Tänään biodynaamisesti viljeltyjä hehtaareja on 14. Etienne ja Caroline haluavat luovuttaa tyttärilleen terveet tarhat. Domaine Loewin viinit ovat sekä Demeter– että Biodyvin-sertifioitu. 

Westhoffen on kuin amfiteatteri, missä on lämmintä ja kuivaa. Etiennen mielestä tarhojen ilmansuunnalla on vähemmän merkitystä kuin maaperällä. Domaine Loewillä on tarhoja viidessä eri kylässä, joissa kaikkiaan kuutta eri maalajia, esim. vihreää, punaista ja mustaa savensekaista kalkkikiveä (merkeli) ja simpukkakalkkikiveä (Muschelkalk) missä fossiileja. Köynnöksiä on myös kahdella eri Grand Cru -tarhalla: Altenberg de Bergbieten ja Engelberg. Kaikkiaan he viljelevät seitsemää eri lajiketta.

Sadonkorjuun ajankohta määrätään tieteellisellä tarkkuudella, rypäleet kerätään vasta kun siemenet ovat muuttuneet ruskeiksi. Samat, paikalliset poimijat ovat korjanneet sadon vuodesta toiseen. Muutaman ongelmallisen vuoden jälkeen, (esim vuoden 2016 sateiden seuraksena tuli tauteja, 2017 taas oli kuuma ja kuiva), oli sato vuonna 2018 normaali, 55-60 hl/ha, mikä on kaukana Alsacen sallitusta 80 hl/ha. Vuosituotanto vaihtelee 40 000 ja 100 000 pullon välillä satovuoden olosuhteista riippuen. Mottona on kärsivällisyys ja tavoitteena on esittää kasvupaikan, terroirin ominaispiirteitä talon viineissä. Palstat vinifiodaan erikseen, pienin tankki on vain 320 litrainen. Viini käy spontaanisti luonnonhiivoilla terästankeissa ja se kypsyy sakan päällä kevääseen asti.

Etiennen mielestä pieni määrä jäännössokeria on parempi vaihtoehto kuin korkea alkoholiprosentti, rypäleiden alkuperä ilmenee paremmin viineissä jotka ei eivät ole käyneet rutikuiviksi.

Etiketeissä Bruderbachin erakko muistuttaa alueen pitkästä viininviljelyn perinteestä.

Päinvastoin kuin Frankenin alueella Saksassa missä Silvanerista tehdään huippuviinejä on Alsacen Sylvaner saanut huonomman kohtelun. Eräs Etiennen projekteista on ollut Sylvaner-lajikkeen “rehabilitointi”. Talon 25 cuvéestä kolme on Sylvaneria. Olen hiljattain maistanut Silvaner Westhoffenia sekä vuosikertaa 2017 että 2018. 

2017 Sylvaner Westhoffen  Rypäleet tulevat 30-vuotiaista köynnöksistä, maaperä terassoiduilla rinteillä on savensekaista kalkkikiveä (vihreää merkeliä), satomäärä 50 hl/ha, jäännössokeria 1 g/l.

Raikkaassa hedelmäisessä tuoksussa on tuulahdus vastaniitettyä heinää, maussa elegantit hapot, hedelmä ja mineraalin tuntu hienossa tasapainossa. Viinin korkea uutospitoisuus tuntuu kevyenä öljyisyytenä. Laadukas Sylvaner!

Etienne suosittelee grillattua vuohenjuustoa salaattipedillä, mikä on aivan erinomaisen hyvä yhdistelmä mutta ennen kaikkea Domaine Loewin viinit toimivat täydellisen hyvin sushin kanssa. Sen saimme kokea Sushibar+Wine Korjaamon Wine Maker’s Dinner ‘illä  Wine Talkin  jälkeisenä päivänä.

Ilta alkoi Shake Fenkoli ja Baltic Nigirillä, viininä upea 2018 Riesling Muschelkalk. Viinin maaperä, niinkuin jo sen nimi kertoo, on kalkkikiveä missä paljon fossiilejä, satomäärä aina alle 55 hl/ha, jäännössokeri 2,6 g/l. Todella elegantti, tasapainoinen, kuiva Riesling missä on kaikki mitä toivot laadukkaalta Alsace-Rieslingiltä: Kypsää hillottua sitruunaa, elegantit hapot yhdistyneenä kypsään hedelmään ja ennen kaikkea suuntäyttävää mineraalia joka hyväilee pitkään. Todellinen terroir-viini ja niin täydellinen kumppani lohelle, fenkolille ja kevyesti grillatulle marinoidulle silakalle!

Seuraavan ruokalajin Skagen ja Chili Prawn Gunkanin (jokiravun, avokadon, majoneesin, kapriksen, tillin, sitruunan ja tiikeriravun, chiliseesamimajoneesin, ruohosipulin) kanssa toimi Sylvaner Westhoffen 2018 täydellisen hyvin. Koko viiden ruokalajin menu ja sille harkiten valitut viinit olivat todistus ammattitaidon korkeasta tasosta.

Kolmas ja neljäs viini: Muscat Les Marnes Vertes 2018 ja Pinot Gris Cormier 2017.

Talon Muscat Les Marnes Vertes’in rypäleet kasvavat niinkuin nimi kertoo vihreässä merkeli -maaperässä, 70 % Muscat Ottonel, 30 % Muscat d’Alsace, jäännössokeri 8 g/l. Tämä on ehdottomasti paras kokemani Alsacen Muscat-viini. Niin hienostuneen, elegantin aromaattinen, seljankukan ja ruusun kukkaisuutta ja upea happorakenne! Satumaisen hyvää minkä ranskaksi ilmaisin sanalla une merveille vuonna 2013 kun viimeksi maistoin Domaine Loewin viinejä. Sopii maukkaitten vihannesruokien kuten fenkolin ja kukkakaalin kera nautittavaksi.

Illan kohokohta oli jälkiruoka, Yuzu bar och Pinot Gris Vendange Tardive 2015.

Keittiö oli hienosäätänyt ainesten suhteet, (yuzu-lakritsiparfait, suklaakeksi, yuzugeeli, valkosuklaakuorrute, paahdettua seesaminsiementä) niin täydelliseksi viinin pariksi että syntyi todellinen bon mariage. Viini, jäännössokeri 97 g/l, ei tuntunut lainkaan niin makealta vaan raikkaan hedelmäisen tasapainoiselta missä suolainen mineraalisuus pisteenä i:n päällä!

La Revue du Vin de France on palkinnut Domaine Loewin kahdella tähdellä.

Etiennen suositus talon valkoviinien tarjoilulämpötilaksi on 11-13 astetta.

http://www.domaineloew.fr

 

 

 

 

Domaine Loew – terroir-viner från Alsace med geologisk och biodynamisk precision

Jag blev så glad av importören Viinitie’s inbjudan till Wine Talk den 26 augusti 2019 med Etienne Loew.  Vi provade sju av Domaine Loew’s 25 olika cuvéer. Jag hade träffat honom senast på det årliga Vins d’Alsace-evenemanget 2013 och saknat hans utsökta terroir-viner. Min kommentar då 2013 efter att jag några år efter varandra fått prova hans viner var: Bara det mest utsökta år efter år! Etiennes svar var att om man har know-how och de bästa terroirer så är det inte så svårt. 

Etienne Loew tillhör den nya, välutbildade, ambitiösa generationen vinodlare som gläder oss med karaktärsfulla Alsace-viner. Släkten har bott i Westhoffen, den allra nordligaste delen av Alsace, sedan slutet av 1700-talet. 1996 efter avslutade önologistudier vid universitetet i Dijon fick Etienne en knapp hektar av föräldrarna som behöll de resterande hektaren fram till 2003. Etienne arbetade samtidigt som lärare på en vinskola fram till 2006. De ursprungliga hektaren har med åren blivit 14. Etienne och hans fru Caroline har ända från början följt ekologiska principer och idag är Domaine Loew certifierat biodynamisk, både enligt Demeter och Biodyvin. Etienne och Caroline vill lämna över friska vingårdar till sina döttrar.

Westhoffen ligger som i en amfiteater, det är varmt och torrt. Etienne anser att vingårdarnas exponering har mindre betydelse än geologin. Vingårdarna ligger i fem olika byar med sex olika jordarter, till exempel grön, röd och svart märgel (lerblandad kalksten) och musselkalk (kalksten med fossiler). Odlingar finns även i två Grand Cru -lägen, Altenberg de Bergbieten och Engelberg

Skördetidpunkten bestäms med vetenskaplig precision efter att druvkärnorna har blivit bruna. Druvorna skördas för hand av lokala, erfarna plockare. Efter några svåra år på grund av torka och hetta, (2016 var ett regnigt år med sjukdomar), var skörden normal 2018, 55-60 hl/ha, vilket är långt ifrån det tillåtna 80 hl/ha i Alsace. På grund av dessa årgångsskillnader varierar årsproduktionen mellan 40 000 och 100 000 flaskor. Mottot är långsiktigt tålamod. Målet är att uttrycka terroir, att förmedla jordmånens speciella karaktär och druvornas ursprung i vinerna. Varje liten parcell vinifieras för sig utan tillsatt jäst, den minsta ståltanken rymmer bara 320 liter. Efter jäsningen som pågår under vintern ligger vinet på fällningen fram till våren. Etienne föredrar hellre lite restsocker än för hög alkoholprocent i sina viner. Han anser att lite restsocker tar fram terroir i vinet. 

Etiketterna pryds av eremiten från Bruderbach som vittnar om distriktets långa vinodlartradition.

Ett av Etiennes projekt har varit att ”rehabiliteraSylvaner, en druvsort som oftast blivit lite styvmoderligt behandlad i Alsace i motsats till Franken i Tyskland, där man gör strålande viner på Silvaner. Han gör tre olika cuvéer. Jag har nyligen fått prova både 2017 och 2018 av Sylvaner Westhoffen. 

2017 Sylvaner Westhoffen   Druvorna kommer från 30 år gamla vinrankor på terrasserade sluttningar av lerblandad kalksten (grön märgel), 50 hl/ha, restsocker 1,0 g/l.

Man slås av den höga kvaliteten: Det torra vinet har mycket hög viskositet, det friska, fruktiga vinet har en ton av nyslaget hö, fina syror och mineraton. Smaken ger en känsla av oljighet av den höga extrakthalten, lättdrucket med stor behållning.

Etienne rekommenderar grillad chèvre på salladsbädd. Det är en alldeles utsökt kombination, men framför allt passar hans viner fantastiskt bra med sushi, vilket vi fick erfara och njuta av på Wine Maker’s Dinner Sushibar+Wine Korjaamo, dagen efter Wine Talk.

Vi började en femrätters middag med Riesling Muschelkalk 2018 till Shake Fänkål och Baltic Nigiri. Denna Riesling som namnet anger kommer från en terroir av kalksten med inslag av magnesium och fossiler med ett skördeuttag under 55 hl/ha. Det torra vinet, restsocker 2,6 g/l, är så elegant och balanserat, har allt som man önskar av en högklassig Alsace-Riesling, mogna citrustoner, fina syror i balans med en elegant fruktighet och underbara mineraler som fyller och smeker gommen länge. Ett sant uttryck av terroir och så perfekt till lax, fänkål, lätt grillad marinerad  strömming och marinerad röd lök med japansk touch.

Till nästa rätt, Skagen och Chili Prawn Gunkan, var Sylvaner Westhoffen 2018 perfekt.

Hela menyn med därtill väl valda viner vittnade om verklig professionalism. Vinerna nummer tre och fyra var Muscat Les Marnes Vertes 2018 och Pinot Gris Cormier 2017.

Husets Muscat Les Marnes Vertes, som kommer som namnet anger från en terroir av grön märgel, 70 % Muscat Ottonel, 30 % Muscat d’Alsace, restsocker 8 g/l, är absolut det bästa Muscat-vinet jag provat från Alsace. Så diskret, elegant aromatisk, så väl sammansatt med fin syrastruktur, blommiga toner av fläder och rosor! Rent sagolikt gott som jag uttryckte med ordet une merveille 2013, när jag senast provade det. Vinet passar perfekt till smakrika grönsaksrätter, som fänkål och blomkål.

Kvällens höjdpunkt var desserten, Yuzu bar och Pinot Gris Vendange Tardive 2015. Köket hade finjusterat ingrediensernas proportioner, yuzu-lakritsparfait, chokladkex, yuzugel, vitchokladglasyr, rostade sesamfrön, till fulländning så att det blev en verklig bon mariage med vinet, vars restsötma av 97 g/l, kändes inte alls som så sött utan helt ljuvligt; friskt fruktigt, harmoniskt med saltig mineralitet!

Inte att undra på att Domaine Loew är en av de få Alsace-producenter som tilldelats två stjärnor av La Revue du Vin de France.

Etiennes rekommendation är att de vita vinerna serveras vid 11-13 grader.

www.domaineloew.fr