Piemonte

Ca’ del Baio, Barbaresco – todellinen perheyritys

2 Comments

Olen jo pitkään ollut Barolon ystävä. Nuo nebbiolo-viinit ovat vietelleet vivahteikkaalla ruusuilta ja orvokeilta tuoksuvalla aromaattisella eleganssillaan sekä maulla missä hienot hedelmähapot ja tanniinit ovat sulassa sovussa.

Baroloon verrattuna Barbaresco-kokemukseni ovat olleet vähäisempiä. Tähän hankin korjausta ilmoittautumalla Ca’ del Baio -Master Classiin Viini ja Ruoka-messuilla lokakuun lopussa 2019. Yhteistä näille Piemonten DOCG-viineille on raikkaat, pirteät tanniinit mitkä ovat kaukana suuta kuivattavasta puumaisuudesta. Barbarescon tarhat sijaitsevat alempana ja ovat lämpimämpiä ja siksi sato korjataan yleensä varhemmin. Barbarescoja kypsytetään kaksi vuotta kun barolojen kypsytys on kolme vuotta, mikä voi olla etu jos ei ole kärsivällisyyttä odottaa.

Käännyn italialaisen viinioppaan Gambero Rosson puoleen varsinkin kun kohtaan minulle entuudestaan tuntemattomia tuottajia. Kun luin Ca’ del Baiosta selvisi että omistaja Giulio Grasso valittiin vuoden viininviljelijäksi, Viticoltore dell’anno, 2016. 

Azienda Agricola Ca’ del Baio viljelee 28 hehtaaria Treisossa ja Barbarescossa. Yhteen hiileen puhaltavan Grasson perheen tyttäret, Paola, Federica ja Valentina edustavat neljättä sukupolvea. He jakavat viinitilan työt niin että kaikki tekevät kaikkea niin viinitarhoilla, kellarissa kuin markkinoinnin parissa, luonnollisesti isä Giulion toimiessa “konsulttina”, unohtamatta äiti Lucianaa. Perheellä ja viinitilalla on yksi yhteinen sydän, il cuore solo. Kellaritilat maisteluhuoneineen Treisossa edustavat uusinta uutta.

Viinitarhoilla noudatetaan luonnonmukaisuuden ja kestävän kehityksen periaatteita, niin myös kellarissa missä minimaalinen interventio, autoktoniset hiivat ja niin vähän sulfiittia kuin mahdollista.

Tastingin alusti Valentina Grasso luontevan asiantuntevasti. Maistoimme seitsemän viiniä:

2018 Langhe Chardonnay Luna d’Agosto

2013 Langhe Riesling

2016 Barbaresco Autinbej

2016 Barbaresco Vallegrande

2016 Barbaresco Asili

2010 Barbaresco Valgrande, magnum

2018 Moscato d’Asti

2018 Langhe Chardonnay -viinin maaperä on kalkkipitoista savea missä myös hiekkkaa, vinifikaatio ainoastaan terästankissa, malolaktinen käyminen estetään. Tuoksussa kukkaista hedelmää sekä  sitrusta ja melonia. Melko täyteläisessä, tasapainoisessa maussa toistuu sitrus ja meloni, pitkähkö jälkimaku.

2013 Langhe Riesling -viinin tuoksu jo kertoi kehittyneestä viinistä missä tuoksui ‘petrooli’, toi mieleen Rheingaun.

Oli mielenkiintoista saada maistaa kolmea tuottajan viidestä Barbaresco -viinistä, Vallegrandea vuosikerrat 2016 ja 2010:

2016 Autinbej Sana on paikallista murretta ja tarkoittaa parasta palstaa, viinin rypäleet tulevat erityisen aurinkoisilta rinteiltä. Maseraatio 9-15 päivää terästankeissa, minkä jälkeen viini kypsytetään 24 kuukautta suurissa slavonialaisissa tammitynnyreissä, botti. 

Intensiivisen hedelmäinen tuoksu missä vadelmaa, vadelmahilloa, orvokkia, makeaa mausteisuutta sekä hivenen kaakaota. Maultaan hedelmäisen lämmin, kevyehköt tanniinit ja pitkä jälkimaku. Nyt jo nautinnollista mutta paranee vuosien mittaan. 

2016 Barbaresco Vallegrande tulee viinitilan rakennuksia ympäröivältä viinitarhalta. 

Maaperä on kalkki- ja hiekkapitoista savea, 7-15 päivän kuorikontakti, 24 kuukautta suurissa slavonialaisissa tammitynnyreissä, botti.

Viini edustaa perinteistä tyyliä, aromaattista ja eleganttia. Intensiivisen hedelmäisessä tuoksussa on kuivattuja kukkia ja metsäisyyttä, sous bois. Miellyttävän tasapainoinen maku missä elegantit hapot tasapainossa pehmeiden hyvin integroituneiden tanniinien kanssa. Pitkä, lämmin jälkimaku.

2016 Barbaresco Asili    Asili on yksi Langhen tunnetuimmista palstoista, maaperä on kalkkipitoista savea (blue marl and limestone). Kuorikontaktia 5-30 päivän käymisen aikana, 24 kuukauden kypsytys sekä botti että barrique.

Intensiivisessä tuoksussa hapankirsikkaa, orvokkia, mustapippuria, lakritsia ja tervaa. Maku on pehmeä, runsas, lämmin ja pitkä. Valentinan mukaan talon “barolo”.

2010 Barbaresco Valgrande, magnum, 2010 on erinomaisen hyvä vuosikerta, sama vinifikaatio kuin yllä (vuosikerta 2016), lisänä 15-20 prosentin whole bunch vinification tanniinirakenteen viimeistelyyn. Tämä on Valentinan mieliviini.

Piemontessa tuotetaan myös makeita, valkoisia muscat-viinejä: Asti (kuohuva) ja Moscato d’Asti (valkoviini tai helmeilevä), molemmat DOCG. Helmeilevä Moscato d’Asti edustaa rypälelajiketta tyypillisimmillään. Alhainen alkoholipitoisuus ja raikas hedelmäisyys ovat kuin piste i:n päällä pitkien päivällisten jälkeen. 

2018 Moscato d’Asti Runsaan hedelmäinen elegantti tuoksu missä sitruksen raikastamaa melonia, seljankukkaa, ruusua ja hienostunutta makeaa mausteisuutta.

Makea maku toistaa tuoksun ominaisuuksia joita ryhdittää hienot hapot ja helmeilevä suuntuntuma. Eräs parhaimmista lajissaan, niin hienovaraisen elegantti ja tasapainoinen. Kommenttini Master Classissa: Näin elegantti Moscato d’Asti kertoo paljon tuottajan tasosta.

Ruokasuositus: Pakastettu juustokakku passionhedelmäkastikkeella

Master Classin jälkeen oli ilo saada jutella Valentinan kanssa muun muassa vinifikaatiosta missä osittain käytetään kokonaisia terttuja rankoineen. Sitten hänen oli aika avata magnumpullo Barbaresco Valgrande 2010 messujen Mr Nebbiolo -tiskillä.

Näin sain vielä kerran maistaa tätä huippuviiniä. Mikä viini! 2010 on erittäin onnistunut vuosikerta ja tämä viini on kehittynyt optimaalisesti magnum-pullossa, se tuntui edelleen nuorekkaalta.

Joskus olen ollut pettynyt Barbarescoon mutta en todellakaan tällä kertaa. Tilasin Ca’ del Baion kolmea viiniä ennen joulua: 2018 Langhe Chardonnay Luna d’Agosto, 2018 Barbera d’Alba Paolina ja 2016 Barbaresco Vallegrande.

Dekantoitu 2018 Barbera d’Alba Paolina herätti ihastusta jouluaattona. Se oli väriltään tummaa purppuria, viinillisen hedelmäisessä tuoksussa punaisia marjoja; täyteläisen konsentroituneessa, kevyen mausteisessa, pehmeässä maussa tummia marjoja ja raikkaat hapot, sopi erinomaisesti joulupöydän herkuille kuten kinkulle ja keskivahvoille juustoille.

Joulun ja uuden vuoden pyhien notkuvien pöytien jälkeen kaipasi jotain kevyempää. Teki mieli äyriäisrisottoa (ilman parmesaania) ja sille 2018 Langhe Chardonnay Luna d’Agosto oli erinomainen kumppani. Viini on nuori ja raikas, hedelmäisessä tuoksussa sitrusta ja melonia. Kuivassa, raikkaan hedelmäisessä melko täyteläisessä maussa mineraalin tuntua.

Loppiaisaattona oli 2016 Barbaresco Vallegranden vuoro. Viinin intensiivinen granaatinkiven väri, aromaattinen eleganssi ja hienot hapot pehmeiden hyvin integroituneiden tanniinien kanssa pääsivät oikeuksiinsa suurissa pinot noir -laseissa.

Klassinen bon mariage -reseptini eri barolo-viinien kanssa on ollut poronfilé-carpaccio, paahdetut pinjansiemenet, Grana Padano -lastuja, hedelmäistä oliiviöljyä, balsamicoa ja salaattia.

Myös 2016 Barbaresco Vallegrande sopi erinomaisen hyvin poronfilén aromaattisuuteen. Täydellinen nautinto!

http://cadelbaio.com

http://nebbiolo.fi

http://viinikellari.com

 

Piemonte

Ca’ del Baio, Barbaresco – ett sant familjeföretag

Jag har sedan länge varit en Barolo-vän. Dessa nebbiolo-viner har förfört med sin av rosor och violer doftande aromatiska elegans samt med sin komplexa smak där fina fruktsyror och sträva tanniner möts i en ljuv harmoni.

Jämfört med Barolo har min erfarenhet av Barbaresco varit begränsad. Detta tänkte jag rätta till när jag deltog i en Ca’ del Baio -Master Class på Vin och Mat-mässan i oktober 2019 i Helsingfors. Gemensamt för dessa viner är det pikanta inslaget av tanniner som är uppfriskande snarare än att de klär gommen med träsmak. Barbarescos vingårdar ligger i allmänhet något lägre och är varmare än Barolos och därför skördar man ofta tidigare. Vinerna släpps i allmänhet efter två år i stället för barolos lagring i tre år. Barbaresco saknar ofta den kraft som finns när ett vällagrat barolovin är som bäst – detta kan också vara en fördel om man inte har tålamod att vänta. 

Jag brukar anlita den italienska vinguiden, Gambero Rosso, speciellt om producenter som jag inte känner till sen tidigare. Och till min stora glädje när jag läste om Ca’ del Baio visade det sig att ägaren Giulio Grasso blev vald till årets vinodlare, Viticoltore dell’anno, 2016. 

Azienda Agricola Ca’ del Baio är en vingård på 28 hektar i Treiso och i Barbaresco. Nu är den fjärde generationen av den samspelta familjen Grasso fullt verksam i produktionen: systrarna Paola, Federica och Valentina arbetar med alla arbetsuppgifter såväl i vingården, vinkällaren och med marknadsföringen, men förstås med pappa Giulio som “konsult”, inte att förglömma mamma Luciana. Familjen och vingården har ”ett och samma hjärta”, il cuore solo. Vinifikationsanläggningen med provningsrum i Treiso är mycket modern. Arbetet både i vingården och i vinkällaren är hållbart och ekologiskt med minimal intervention, autoktona jäster och så lite sulfit som möjligt.

Provningen leddes av Valentina Grasso. Hon gjorde det med bravur och briljans. Vi provade sju viner:

2018 Langhe Chardonnay Luna d’Agosto

2013 Langhe Riesling

2016 Barbaresco Autinbej

2016 Barbaresco Vallegrande

2016 Barbaresco Asili

2010 Barbaresco Valgrande, magnum

2018 Moscato d’Asti

2018 Langhe Chardonnay -vinet kommer från kalkhaltig lerjord med sand. Druvorna skördas tidigt i september. Vinifieringen sker helt i stål, ingen malolaktisk jäsning. Vinets doft var blommigt fruktig med ton av citrus och melon. Smaken som uppvisade samma toner var relativt fyllig, balanserad och lång.

2013 Langhe Riesling bjöd på mognadstoner med inslag ‘petroleum’ och Rheingau-associationer. 

Det var mycket intressant att få prova tre av producentens fem Barbaresco -viner och Vallegrande av två olika årgångar, både 2016 och 2010 utmärkta:

2016 Autinbej, ordet är lokal dialekt och betyder det bästa läget, till vinet väljer man druvor från olika soliga lägen. Maceration 9-15 dagar i rostfritt stål, sedan 24 månader i stora slavonska ekfat, botti. 

Intensiv fruktig doft av hallon, hallonsylt, violer med söta kryddtoner samt aningen kakao. Smaken var fruktigt varm med lätta tanniner och lång eftersmak. Lätt att tycka om redan nu men blir ännu bättre med åren.

2016 Barbaresco Vallegrande kommer från single vineyard som omger vinhusets byggnader. Jordmånen lera med sand- och kalkinslag, 7-15 dagars maceration, 24 månader i stora slavonska ekfat, botti. 

Vinet representerar den traditionella stilen, aromatiskt och elegant. Den intensiva fruktigheten har inslag av torkade blommor och skogstoner, sous bois. Smaken är behagligt balanserad med friska syror, mjuka, välintegrerade tanniner och en varm lång eftersmak. 

2016 Barbaresco Asili, Asili är ett av de mest berömda lägena i Langhe, blå märgel med kalksten, druvorna skalmacereras under jäsningen som pågår 5-30 dagar, 24 månader delvis i botti och i barrique. 

Intensiv doft av morell och viol med inslag av svartpeppar, lakrits och tjära. Smaken är mjuk, rik, varm och lång. Enligt Valentina husets “barolo”.

2010 Barbaresco Valgrande, magnum, 2010 är en mycket bra årgång, samma vinifikation som ovan men med ett tillägg av 15 – 20 procents whole bunch vinification för att komplettera tanninstrukturen.  (Valentinas favorit)

I Piemonte produceras också de söta, vita muscatvinerna: Asti (mousserande) och Moscato d’Asti (stilla eller pärlande), båda DOCG. Det förträffliga, pärlande Moscato d’Asti är urtypen för druvsorten. Det har fördelen att ha lägre alkoholhalt. Något som kan glädja gästerna efter en lång middag.

2018 Moscato d’Asti Doften är elegant fruktig med den typiska delikata tonen av fläder, melon och rosor med söt, diskret kryddighet. Doftens egenskaper går igen i smaken som får sin ryggrad av de fina syrorna och den pärlande fruktigheten. Ett av de absolut bästa i sin genre, så elegant och balanserat. Min kommentar på Master Classen: En Moscato d’Asti som detta berättar mycket om producenten.

Att äta till: Djupfryst crème fraiche -tårta med en en sås av passionsfrukt

Jag fick en trevlig och intressant pratstund om bland annat whole bunch vinification med Valentina efter provningen tills det var dags för henne att öppna en magnumflaska Barbaresco Valgrande 2010 vid Mr Nebbiolo -disken på mässan och jag fick smaka på detta underbara vin på nytt. Vilket vin! 2010 är en speciellt lyckad årgång som har utvecklats perfekt på magnumflaska. Vinet kändes fortfarande ungdomligt. 

Jag har ibland blivit besviken på Barbaresco men inte den här gången, tvärtom. Jag beställde tre av Ca’ del Baios viner före jul: 2018 Langhe Chardonnay Luna d’Agosto, 2018 Barbera d’Alba Paolina och 2016 Barbaresco Vallegrande.

Den dekanterade 2018 Barbera d’Alba Paolina väckte förtjusning på julafton med sin djupt purpurröda färg, vinöst fruktiga doft av röda vinbär och hallon; den fylliga, koncentrerade, lätt kryddiga, mjuka smaken av mörka bär var djup med friska syror. Lättdrucket med karaktär och passade utmärkt till julbordets skinka och medelstarka ostar.

Efter julens och nyårshelgens dignande bord började man längta efter någonting “slankare”. Det blev en fräsch skaldjursrisotto (utan parmesan) och då passade det unga, friska, rena 2018 Langhe Chardonnay Luna d’Agosto utmärkt till. Vinet är ungt, friskt och fruktigt med inslag av citrus och melon. Den torra smaken är friskt fruktig och relativt fyllig, med en mineralton i eftersmaken.

På trettondagsafton provade vi 2016 Barbaresco Vallegrande. Vinets intensiva färg av granatsten och aromatiska elegans i kombination med fina fruktsyror och mjuka välintegrerade tanniner kom till sin rätt i stora pinot noir -glas. Mitt klassiska bon mariage -recept till olika barolo-viner har varit carpaccio på renfilé med rostade pinjenötter, hyvlad Grana Padano, fruktig olivolja och balsamico med sallad.  

Även 2016 Barbaresco Vallegrande passade utmärkt till renfiléns aromatiska komplexitet. Bon mariage och vår lycka var fullkomlig!

 

http://cadelbaio.com

http://nebbiolo.fi

http://viinikellari.com

 

Champagne

Champagne Philipponnat – raikasta runsautta

Audio

Viime vuosina en ole tuntenut pakottavaa tarvetta matkustaa Champagneen sillä La Champagne on keväästä 2015 saapunut vuosittain Helsinkiin Grand Champagne -tapahtumaan. Näin voi asian ilmaista sillä vuosi vuodelta yhä suurempi joukko samppanja-ammattilaisia on saapunut Helsinkiin. Keväiset päivät ovat olleet täynnä mielenkiintoisia kohtaamisia ja suurenmoisia samppanjaelämyksiä.

Nyt ilmaantui kuitenkin tilaisuus mitä en voinut vastustaa: Kansainvälinen sommelier-yhdistys ASI, Association de la Sommellerie Internationale, täytti 50 vuotta ja sitä juhlittiin lokakuun alussa Reimsissä, missä yhdistys myös perustettiin 1969. Ensimmäisenä päivänä oli viini- ja samppanjamessut sekä 15 Master Classia, mistä valita, Grande Halle du Boulingrin -kauppahallissa. Ensimmäiseksi ilmoittauduin Philipponnat’n Master Classiin ‘Champagne Philipponnat – Hot Terroirs and Hot Vintages, Clos des Goisses. Why the global warming is not a problem’.

Elegantit, gastronomiset Philipponnat-samppanjat kuuluvat suosikkeihini ja samoin kuin Henriot’n, ne eivät valitettavasti ole niin tunnettuja harrastajapiirien ulkopuolella. 

Philipponnat’n suku on harjoittanut viininviljelyä Mareuil-sur-Aÿ’n kylässä todella pitkään, vuodesta 1522. Samppanjatalo perustettiin 1910. Pierre Philipponnat, joka sai mahdollisuuden ostaa 5,5 hehtaarin suuruisen kivimuurin ympäröimän tarhan 1930-luvulla, ymmärsi välittömasti tarhan potentiaalin. Viini oli Vin des Goisses vuoteen 1959 asti, sitten eräs viinitoimittaja ehdotti nimeksi Clos des Goisses. Talo tunnetaan ennen muuta tästä loisteliaasta palstasamppanjasta. 45-asteisesti Marne-jokeen viettävä kalkkikivinen etelärinne saa niin intensiivistä auringonvaloa aamusta iltaan että rypäleiden tuottama alkoholipitoisuus on 1-1,5 prosenttia alueen keskivertoa korkeampi.

Clos des Goisses, Pinot Noir 70 %, Chardonnay 30 %  Viini käy käytetyissä Bourgognen tynnyreissä, malolaktinen käyminen estetään aina. Toisen käymisen jälkeinen pullokypsytys kestää yli 7 vuotta ja uudelleenkorkituksen jälkeen samppanjaa kypsytetetään vielä vuosi, makeutus on aina alhainen, noin 4,5 g/l.

Tässä upeassa palstasamppanjassa yhdistyy täysin kypsien Pinot Noir -rypäleiden intensiteetti Chardonnay-rypäleiden raikkauteen ja näin syntyy todella pitkäikäistä   samppanjaa mikä paljastaa runsaan, vivahteikkaan eleganssinsa vasta vuosien kypsytyksen jälkeen.

Champagnessa ilmaston lämpenemisen myötä rypäleet ovat nyt vähemmän hapokkaita ja niissä enemmän rakennetta ja korkeampaa potentiaalista alkoholipitoisuutta kuin kaksikymmentä vuotta sitten mikä ainakin toistaiseksi on vain positiivista.

Nyt samppanjataloa johtaa Charles Philipponnat 16. sukupolvessa. Hän vieraili Grand Champagne Helsinki -tapahtumassa keväällä 2017. Toinen hänen Master Class -tastingeistään oli ‘The Philipponnat style based on Pinot Noir’ mikä kertoo talon Pinot Noir -dominanssista.

Ilahduin kun näin että Charles Philipponnat itse piti Master Class -luennon Reimsissä. Lämpimiä vuosikertoja edustivat 2000 Clos des Goisses Brut “L.V.”, 2003 Clos des Goisses Brut ja 2009 Clos des Goisses Extra-Brut.

2003 oli haasteellinen vuosi. Kevään hallaa ja raekuuroja seurasi kuuma kesä. Vuoden satomäärä oli poikkeuksellisen alhainen. Monet tuottajat kuten esimerkiksi Club Trésors de Champagnen jäsenet eivät tehneet lainkaan Spécial Club -samppanjaa vuonna 2003. Yleisesti ottaen harvoilla tämän vuoden samppanjoilla on kypsytyspotentiaalia. 

Tämä ei kuitenkaan koske 2003 Clos des Goisses -palstasamppanjaa. Pienen sadon rypäleet, 65 % Pinot Noir, 35 % Chardonnay, korjattiin jo elokuun lopussa.

Samppanjassa oli lämpimälle vuodelle tyypillisiä tunnusmerkkejä: Runsas, kukkainen, hivenen savuinen, paahteinen tuoksu, missä myös keltaista hedelmää ja mehiläisvahaa. Kuiva, hedelmäinen, konsentroitunut maku missä elegantit, raikkaat hapot, kypsää keltaista hedelmää, sitrusmarmelaadia, briossia ja hunajaa. Upea tasapaino, pitkä maku ja viettelevät mineraalit. 

Rypäleiden hapokkuutta pidetään yleensä tärkeänä kypsytyspotentiaalin edellytyksenä. Charles Philipponnat’n mielestä puhtaus, “purity”, on vielä tärkeämpi.

Lämpimän vuoden 2000 samppanjat ovat rehevän hedelmäisiä. Niistä puuttuu yleensä kuitenkin raikkautta ja hienostuneisuutta ja näin myös ikääntymispotentiaalia. Siksi oli todella hienoa saada maistaa 2000 Clos des Goisses Brut “L.V.”. 

L.V., long vieillissement, tarkoittaa että viini on kypsynyt todella pitkään hiivasakan päällä ja vasta hiljattain uudelleenkorkitettu. Tämä viini oli korkitettu 2015, siis kaikkiaan 14 vuotta sakan päällä ja nyt lokakuun alussa se oli täydellisen ihanaa; “fresh, fruity, toasty, smoky, powerful without heaviness” lainatakseni Charles Philipponnat’ta. 

Vuoden 2009 samppanjat ovat kypsän hedelmäisiä mutta tasapainoisia ja hienostuneita, viineillä on ikääntymispotentiaalia. Pinot Noir onnistui erityisen hyvin.

2009 Clos des Goisses Extra-Brut  

Tämä charmikas samppanja on jo valmis nautittavaksi. Hedelmäisessä tuoksussa on sitrusta, olkea, kypsää omenaa, briossia ja liituista mineraalia. Hedelmäisessä maussa sitrusta, keltaisia luumuja; miellyttävässä, suuta hyväilevässä rakenteessa hapot ja mineraalisuus sulassa sovussa, herkullinen, pitkä jälkimaku. Makeutus 4,5 g/l.

Tilan muut viinit jäivät pitkään legendaarisen Clos des Goisses’in varjoon mutta näin ei enää ole kun taloa johtaa taitava Charles Philipponnat. Tästä hyvänä esimerkkinä Royal Réserve Brut mikä saa kypsyä kokonaiset 4 vuotta hiivasakan päällä, minkä lisäksi uudelleenkorkituksen jälkeinen vuoden pituinen kypsytys.

Viimeksi maistamani Philipponnat Royal Réserve Brutin sekoituksen pääosa on erinomaista vuosikertaa 2012, 48 % tammitynnyreissä kypsytettyjä reserviviinejä, uudelleenkorkitus helmikuussa 2016. Pinot Noir 65 %, Chardonnay 30 %, Meunier 5 %, ⅔ premier ja grand cru, dosage 8 g/l. 

Näin syntyy erittäin vivahteikas ja moniulotteinen non-vintage samppanja missä kaikki osat; raikas hapokkuus, runsas hedelmäisyys ja mineraalisuus muodostavat upean rakenteen ja täydellisen harmonian. Jälkimaku on hedelmäinen ja pitkä. 

Tämä non-vintage on mielestäni yksi kategoriansa parhaista ja hinta todella edullinen!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Champagne

Champagne Philipponnat – fräscht, fruktigt och komplext

Behovet att resa till La Champagne har inte varit så överhängande de senaste åren för La Champagne har varje vår sedan 2015 kommit till Grand Champagne i Helsingfors. Under några dagar har man haft möjlighet att samtala med källarmästare och chefer samt delta i intressanta provningar.

Nu dök det dock upp ett tillfälle som jag inte kunde motstå: Den internationella sommelierföreningen ASI, Association de la Sommellerie Internationale, grundades i Reims 1969 och nu i år i början av oktober var det dags för 50-års jubileum. Festligheterna började med en vin- och champagnemässa samt 15 Master Classer att välja ur i Grande Halle du Boulingrin i Reims. Den som jag allra först anmälde mig till var ‘Champagne Philipponnat – Hot Terroirs and Hot Vintages, Clos des Goisses. Why the global warming is not a problem’.

De eleganta, gastronomiska Philipponnat-champagnerna har tillhört mina favoriter och, precis som Henriot-champagnerna, är de inte så kända utanför konnässörskretsen. 

Släkten Philipponnat har gamla anor som vinodlare i byn Mareuil-sur-Aÿ och har funnits där sedan 1522, men champagnehuset grundades så sent som 1910. Svåra tider på 1930-talet gav också möjligheter som Pierre Philipponnat utnyttjade genom att köpa en 5,5 hektar stor vingård som består av sexton mindre parceller. Han förstod genast vingårdens potential. Vinet från detta enskilda läge hette Vin des Goisses fram till 1959, men på inrådan av en vinjournalist byttes namnet till Clos des Goisses. Idag är huset framför allt känt för denna lysande, legendariska prestigechampagne från ett enskilt söderläge med 45 graders lutning vid floden Marne. Här ger vinrankorna viner med högre potentiell alkoholhalt än genomsnittet. Jordmånen är karg kalksten.

Clos des Goisses, Pinot Noir 70 %, Chardonnay 30 %, genomgår en jäsning i gamla Bourgogne-fat. Malolaktisk jäsning blockeras alltid. Lagringen sur lattes efter den andra jäsningen är längre än 7 år och ytterligare ett år efter degorgement, dosage ca 4,5 g/l. Stilen är en elegant balans mellan de fullt mogna Pinot Noir -druvornas intensitet och Chardonnay-druvornas fräschör.    

Resultatet blir långlivade champagner och därför är det synd att dricka dessa champagner som unga innan de har utvecklat sin rika, nyanserade, aristokratiska elegans.

Mot den här bakgrunden förstår man att det har praktiserats hot vintages på Philipponnat för alla årgångar från det extrema söderläget Clos des Goisses är hot terroir -årgångar. Klimatuppvärmningen har dessutom under två senaste decennierna resulterat i druvor med mindre syra, mera struktur och högre potentiell alkohol i hela Champagne-distriktet vilket än så länge är bara positivt.

Idag leds huset av Charles Philipponnat som representerar familjens sextonde generation. Han besökte Grand Champagne Helsinki våren 2017 och ledde två Master Class -provningar, den ena med temat ‘The Philipponnat style based on Pinot Noir’ vilket berättar om husets Pinot Noir -dominerade stil. 

Till min glädje var det Charles Philipponnat själv som ledde provningen i Reims. De varma årgångarna representeras av 2000 Clos des Goisses Brut “L.V.”, 2003 Clos des Goisses Brut och 2009 Clos des Goisses Extra-Brut 

2003 var ett svårt år som bjöd på utmaningar. Frost på våren och hett på sommaren som resulterade i en liten skörd. Det fanns många producenter som lät bli att göra årgångschampagne, till exempel blev det ingen Spécial Club av Club Trésors de Champagne. Allmänt anser man att denna årgång saknar lagringspotential men så är inte fallet med 2003 Clos des Goisses, 65 % Pinot Noir, 35 % Chardonnay. Den lilla mängden druvor skördades redan i slutet av augusti. 

Vinet har flera kännetecken av det varma året: Yppig, blommig, aningen rökig, brödig doft med inslag av gul frukt och bivax. Den torra, fruktiga, koncentrerade smaken är utvecklad med eleganta, fräscha syror samt inslag av mogen gul frukt, citrusmarmelad, brioche och honung. Så balanserat och välstrukturerat med enorm längd och förförisk mineralitet. 

I allmänhet framhålls syran som en viktig lagringsegenskap men Charles Philipponnat anser att “purity” är ännu viktigare.

2000 gav i allmänhet yppigt fruktiga champagner som saknar finess och fräschör och därför lagringspotential. Därför var så intressant och underbart att få prova 2000 Clos des Goisses Brut “L.V.”. L.V. long vieillissement betyder att vinet har legat länge på jästfällningen och nyligen degorgerats, i det här fallet 14 år sur lie, degorgerades 2015 och nu fyra år senare var det bara så ljuvligt; “fresh, fruity, toasty, smoky, powerful without heaviness” för att citera Charles Philipponnat. 

2009 gav moget fruktiga men balanserade och eleganta champagner med lagringspotential, speciellt Pinot Noir lyckades mycket väl. 

2009 Clos des Goisses Extra-Brut  

Det här är en charmig, redan tillgänglig årgång om man inte orkar vänta 15 år. 

Den fruktiga doften hade ton av citrus, halm, mogna äpplen, brioche och kritig mineral. Den fruktiga smaken hade inslag av citrus och gula plommon, den måttliga syran och mineraltonen bjöd på behaglig struktur med fin längd. Dosage 4,5 g/l.

Tidigare överskuggade Clos des Goisses -vinerna husets andra cuvéer men så är inte längre fallet under Charles Philipponnat’s chefsskap utan husets alla viner håller ypperlig kvalitet. Som strålande exempel på detta är Royal Réserve Brut som får ligga ovanligt länge, 4 år, på jästfällningen och därtill efter degorgeringen ännu ett år.

Denna Philipponnat Royal Réserve Brut hade som bas den utsökta årgången 2012, andelen fatlagrade reservviner, från ett solerasystem, uppgår till 48 %. Degorgerad i februari 2016. Pinot Noir 65 %, Chardonnay 30 %, Meunier 5 %, ⅔ premier och grand cru, dosage 8 g/l.

Resultatet är en ovanligt komplex och nyanserad non-vintage champagne med alla beståndsdelar, frisk syra, bred fruktighet och mineraler i en ljuv harmoni i den välbalanserade strukturen med lång, läckert fruktig eftersmak.

Denna non-vintage är enligt min mening en av de absolut bästa i sin kategori och dessutom till ett facilt pris!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alsace

Domaine Loew, Alsace – biodynaamisia terroir-viinejä 

Ilahduin todella kun sain kutsun maahantuoja Viinitien Wine Talk-tapahtumaan 26. elokuuta 2019. Maistoimme seitsemän Domaine Loewin viiniä. Olin tavannut Etiennen viimeksi vuonna 2013, vuotuisessa Alsace-viininäyttelyssä Helsingissä. Kommenttini silloin oli: Joka vuosi vain huippuviinejä! Etienne vastasi siihen että jos on know-how’ta ja parhaat terroir’it niin se ei ole niin vaikeaa.

Etienne Loew edustaa uutta, hyvinkoulutettua, kunnianhimoista viininviljelijäsukupolvea. Suvun pitkät juuret viljelijöinä Westhoffenissa, pohjois-Alsacessa, ulottuvat 1700-luvun lopulle asti. Vuonna 1996 valmistuttuaan enologiksi Dijonin yliopistosta, aloitti Etienne viininvalmituksen tilalla saatuaan vanhemmiltaan vajaan hehtaarin palstan köynnöksiä. Vuoteen 2006 asti Etienne toimi samalla opettajana viinikoulussa. Vuodesta 2003 lähtien ovat Etienne ja hänen vaimonsa Caroline luomuviljelleet vanhempien hehtaareja ja hankkineet vähitellen lisää. Tänään biodynaamisesti viljeltyjä hehtaareja on 14. Etienne ja Caroline haluavat luovuttaa tyttärilleen terveet tarhat. Domaine Loewin viinit ovat sekä Demeter– että Biodyvin-sertifioitu. 

Westhoffen on kuin amfiteatteri, missä on lämmintä ja kuivaa. Etiennen mielestä tarhojen ilmansuunnalla on vähemmän merkitystä kuin maaperällä. Domaine Loewillä on tarhoja viidessä eri kylässä, joissa kaikkiaan kuutta eri maalajia, esim. vihreää, punaista ja mustaa savensekaista kalkkikiveä (merkeli) ja simpukkakalkkikiveä (Muschelkalk) missä fossiileja. Köynnöksiä on myös kahdella eri Grand Cru -tarhalla: Altenberg de Bergbieten ja Engelberg. Kaikkiaan he viljelevät seitsemää eri lajiketta.

Sadonkorjuun ajankohta määrätään tieteellisellä tarkkuudella, rypäleet kerätään vasta kun siemenet ovat muuttuneet ruskeiksi. Samat, paikalliset poimijat ovat korjanneet sadon vuodesta toiseen. Muutaman ongelmallisen vuoden jälkeen, (esim vuoden 2016 sateiden seuraksena tuli tauteja, 2017 taas oli kuuma ja kuiva), oli sato vuonna 2018 normaali, 55-60 hl/ha, mikä on kaukana Alsacen sallitusta 80 hl/ha. Vuosituotanto vaihtelee 40 000 ja 100 000 pullon välillä satovuoden olosuhteista riippuen. Mottona on kärsivällisyys ja tavoitteena on esittää kasvupaikan, terroirin ominaispiirteitä talon viineissä. Palstat vinifiodaan erikseen, pienin tankki on vain 320 litrainen. Viini käy spontaanisti luonnonhiivoilla terästankeissa ja se kypsyy sakan päällä kevääseen asti.

Etiennen mielestä pieni määrä jäännössokeria on parempi vaihtoehto kuin korkea alkoholiprosentti, rypäleiden alkuperä ilmenee paremmin viineissä jotka ei eivät ole käyneet rutikuiviksi.

Etiketeissä Bruderbachin erakko muistuttaa alueen pitkästä viininviljelyn perinteestä.

Päinvastoin kuin Frankenin alueella Saksassa missä Silvanerista tehdään huippuviinejä on Alsacen Sylvaner saanut huonomman kohtelun. Eräs Etiennen projekteista on ollut Sylvaner-lajikkeen “rehabilitointi”. Talon 25 cuvéestä kolme on Sylvaneria. Olen hiljattain maistanut Silvaner Westhoffenia sekä vuosikertaa 2017 että 2018. 

2017 Sylvaner Westhoffen  Rypäleet tulevat 30-vuotiaista köynnöksistä, maaperä terassoiduilla rinteillä on savensekaista kalkkikiveä (vihreää merkeliä), satomäärä 50 hl/ha, jäännössokeria 1 g/l.

Raikkaassa hedelmäisessä tuoksussa on tuulahdus vastaniitettyä heinää, maussa elegantit hapot, hedelmä ja mineraalin tuntu hienossa tasapainossa. Viinin korkea uutospitoisuus tuntuu kevyenä öljyisyytenä. Laadukas Sylvaner!

Etienne suosittelee grillattua vuohenjuustoa salaattipedillä, mikä on aivan erinomaisen hyvä yhdistelmä mutta ennen kaikkea Domaine Loewin viinit toimivat täydellisen hyvin sushin kanssa. Sen saimme kokea Sushibar+Wine Korjaamon Wine Maker’s Dinner ‘illä  Wine Talkin  jälkeisenä päivänä.

Ilta alkoi Shake Fenkoli ja Baltic Nigirillä, viininä upea 2018 Riesling Muschelkalk. Viinin maaperä, niinkuin jo sen nimi kertoo, on kalkkikiveä missä paljon fossiilejä, satomäärä aina alle 55 hl/ha, jäännössokeri 2,6 g/l. Todella elegantti, tasapainoinen, kuiva Riesling missä on kaikki mitä toivot laadukkaalta Alsace-Rieslingiltä: Kypsää hillottua sitruunaa, elegantit hapot yhdistyneenä kypsään hedelmään ja ennen kaikkea suuntäyttävää mineraalia joka hyväilee pitkään. Todellinen terroir-viini ja niin täydellinen kumppani lohelle, fenkolille ja kevyesti grillatulle marinoidulle silakalle!

Seuraavan ruokalajin Skagen ja Chili Prawn Gunkanin (jokiravun, avokadon, majoneesin, kapriksen, tillin, sitruunan ja tiikeriravun, chiliseesamimajoneesin, ruohosipulin) kanssa toimi Sylvaner Westhoffen 2018 täydellisen hyvin. Koko viiden ruokalajin menu ja sille harkiten valitut viinit olivat todistus ammattitaidon korkeasta tasosta.

Kolmas ja neljäs viini: Muscat Les Marnes Vertes 2018 ja Pinot Gris Cormier 2017.

Talon Muscat Les Marnes Vertes’in rypäleet kasvavat niinkuin nimi kertoo vihreässä merkeli -maaperässä, 70 % Muscat Ottonel, 30 % Muscat d’Alsace, jäännössokeri 8 g/l. Tämä on ehdottomasti paras kokemani Alsacen Muscat-viini. Niin hienostuneen, elegantin aromaattinen, seljankukan ja ruusun kukkaisuutta ja upea happorakenne! Satumaisen hyvää minkä ranskaksi ilmaisin sanalla une merveille vuonna 2013 kun viimeksi maistoin Domaine Loewin viinejä. Sopii maukkaitten vihannesruokien kuten fenkolin ja kukkakaalin kera nautittavaksi.

Illan kohokohta oli jälkiruoka, Yuzu bar och Pinot Gris Vendange Tardive 2015.

Keittiö oli hienosäätänyt ainesten suhteet, (yuzu-lakritsiparfait, suklaakeksi, yuzugeeli, valkosuklaakuorrute, paahdettua seesaminsiementä) niin täydelliseksi viinin pariksi että syntyi todellinen bon mariage. Viini, jäännössokeri 97 g/l, ei tuntunut lainkaan niin makealta vaan raikkaan hedelmäisen tasapainoiselta missä suolainen mineraalisuus pisteenä i:n päällä!

La Revue du Vin de France on palkinnut Domaine Loewin kahdella tähdellä.

Etiennen suositus talon valkoviinien tarjoilulämpötilaksi on 11-13 astetta.

http://www.domaineloew.fr

 

 

 

 

Alsace

Domaine Loew – terroir-viner från Alsace med geologisk och biodynamisk precision

Jag blev så glad av importören Viinitie’s inbjudan till Wine Talk den 26 augusti 2019 med Etienne Loew.  Vi provade sju av Domaine Loew’s 25 olika cuvéer. Jag hade träffat honom senast på det årliga Vins d’Alsace-evenemanget 2013 och saknat hans utsökta terroir-viner. Min kommentar då 2013 efter att jag några år efter varandra fått prova hans viner var: Bara det mest utsökta år efter år! Etiennes svar var att om man har know-how och de bästa terroirer så är det inte så svårt. 

Etienne Loew tillhör den nya, välutbildade, ambitiösa generationen vinodlare som gläder oss med karaktärsfulla Alsace-viner. Släkten har bott i Westhoffen, den allra nordligaste delen av Alsace, sedan slutet av 1700-talet. 1996 efter avslutade önologistudier vid universitetet i Dijon fick Etienne en knapp hektar av föräldrarna som behöll de resterande hektaren fram till 2003. Etienne arbetade samtidigt som lärare på en vinskola fram till 2006. De ursprungliga hektaren har med åren blivit 14. Etienne och hans fru Caroline har ända från början följt ekologiska principer och idag är Domaine Loew certifierat biodynamisk, både enligt Demeter och Biodyvin. Etienne och Caroline vill lämna över friska vingårdar till sina döttrar.

Westhoffen ligger som i en amfiteater, det är varmt och torrt. Etienne anser att vingårdarnas exponering har mindre betydelse än geologin. Vingårdarna ligger i fem olika byar med sex olika jordarter, till exempel grön, röd och svart märgel (lerblandad kalksten) och musselkalk (kalksten med fossiler). Odlingar finns även i två Grand Cru -lägen, Altenberg de Bergbieten och Engelberg. 

Skördetidpunkten bestäms med vetenskaplig precision efter att druvkärnorna har blivit bruna. Druvorna skördas för hand av lokala, erfarna plockare. Efter några svåra år på grund av torka och hetta, (2016 var ett regnigt år med sjukdomar), var skörden normal 2018, 55-60 hl/ha, vilket är långt ifrån det tillåtna 80 hl/ha i Alsace. På grund av dessa årgångsskillnader varierar årsproduktionen mellan 40 000 och 100 000 flaskor. Mottot är långsiktigt tålamod. Målet är att uttrycka terroir, att förmedla jordmånens speciella karaktär och druvornas ursprung i vinerna. Varje liten parcell vinifieras för sig utan tillsatt jäst, den minsta ståltanken rymmer bara 320 liter. Efter jäsningen som pågår under vintern ligger vinet på fällningen fram till våren. Etienne föredrar hellre lite restsocker än för hög alkoholprocent i sina viner. Han anser att lite restsocker tar fram terroir i vinet. 

Etiketterna pryds av eremiten från Bruderbach som vittnar om distriktets långa vinodlartradition.

Ett av Etiennes projekt har varit att ”rehabilitera” Sylvaner, en druvsort som oftast blivit lite styvmoderligt behandlad i Alsace i motsats till Franken i Tyskland, där man gör strålande viner på Silvaner. Han gör tre olika cuvéer. Jag har nyligen fått prova både 2017 och 2018 av Sylvaner Westhoffen. 

2017 Sylvaner Westhoffen   Druvorna kommer från 30 år gamla vinrankor på terrasserade sluttningar av lerblandad kalksten (grön märgel), 50 hl/ha, restsocker 1,0 g/l.

Man slås av den höga kvaliteten: Det torra vinet har mycket hög viskositet, det friska, fruktiga vinet har en ton av nyslaget hö, fina syror och mineraton. Smaken ger en känsla av oljighet av den höga extrakthalten, lättdrucket med stor behållning.

Etienne rekommenderar grillad chèvre på salladsbädd. Det är en alldeles utsökt kombination, men framför allt passar hans viner fantastiskt bra med sushi, vilket vi fick erfara och njuta av på Wine Maker’s Dinner på Sushibar+Wine Korjaamo, dagen efter Wine Talk.

Vi började en femrätters middag med Riesling Muschelkalk 2018 till Shake Fänkål och Baltic Nigiri. Denna Riesling som namnet anger kommer från en terroir av kalksten med inslag av magnesium och fossiler med ett skördeuttag under 55 hl/ha. Det torra vinet, restsocker 2,6 g/l, är så elegant och balanserat, har allt som man önskar av en högklassig Alsace-Riesling, mogna citrustoner, fina syror i balans med en elegant fruktighet och underbara mineraler som fyller och smeker gommen länge. Ett sant uttryck av terroir och så perfekt till lax, fänkål, lätt grillad marinerad  strömming och marinerad röd lök med japansk touch.

Till nästa rätt, Skagen och Chili Prawn Gunkan, var Sylvaner Westhoffen 2018 perfekt.

Hela menyn med därtill väl valda viner vittnade om verklig professionalism. Vinerna nummer tre och fyra var Muscat Les Marnes Vertes 2018 och Pinot Gris Cormier 2017.

Husets Muscat Les Marnes Vertes, som kommer som namnet anger från en terroir av grön märgel, 70 % Muscat Ottonel, 30 % Muscat d’Alsace, restsocker 8 g/l, är absolut det bästa Muscat-vinet jag provat från Alsace. Så diskret, elegant aromatisk, så väl sammansatt med fin syrastruktur, blommiga toner av fläder och rosor! Rent sagolikt gott som jag uttryckte med ordet une merveille 2013, när jag senast provade det. Vinet passar perfekt till smakrika grönsaksrätter, som fänkål och blomkål.

Kvällens höjdpunkt var desserten, Yuzu bar och Pinot Gris Vendange Tardive 2015. Köket hade finjusterat ingrediensernas proportioner, yuzu-lakritsparfait, chokladkex, yuzugel, vitchokladglasyr, rostade sesamfrön, till fulländning så att det blev en verklig bon mariage med vinet, vars restsötma av 97 g/l, kändes inte alls som så sött utan helt ljuvligt; friskt fruktigt, harmoniskt med saltig mineralitet!

Inte att undra på att Domaine Loew är en av de få Alsace-producenter som tilldelats två stjärnor av La Revue du Vin de France.

Etiennes rekommendation är att de vita vinerna serveras vid 11-13 grader.

www.domaineloew.fr

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Champagne

Pierre Paillard – samppanjaa Bouzysta

1 Comment

Isot samppanjatalot ilmoittavat ylpeänä rypäleiden tulevan Grand cru ja Premier cru -tarhoilta. Pierre Paillard puolestaan voi käyttää Grand cru -merkintää jokaisessa etiketissään, sillä heidän 11 hehtaariaan sijaitsevat korkealaatuisesta Pinot Noirista tunnetussa Bouzyn Grand cru -kylässä. Siellä viljellään erittäin vähän muita rypälelajikkeita. Koska perheellä on tarhoja vain yhdessä kylässä, lisätään moniulotteisuutta ja eleganssia viljelemällä myös Chardonnayta, jonka osuus tarhoilla on 30 prosenttia.

Kuten kaikki viljelijätuottajat, récoltant-manipulant, Pierre Paillard haluaa ilmentää terroiria. Juuri tämä on ero verrattuna isoihin samppanjataloihin, joiden sekoituksissa on monien satojen palstojen viiniä.

Maistoin ensimmäisen kerran tämän tuottajan Les Parcelles XIII -samppanjaa syyskuussa 2018 ja ihastuin välittömästi: Moniulotteista, runsasta hedelmää, eleganttia sitrusta, mantelia ja leipämäisyyttä pitkästä sakkakypsytyksestä  (3,5 vuotta), mineraalia, matala dosage 2,7 g. Ei ihme että samppanja voitti kultaa vuoden 2018 Finnish Wine Award -kilpailussa. Tämä on Paillardin standardi, non vintage -samppanja, XIII tarkoitta vuosikertaa 2013 mitä viinissä on eniten.

Kun Grand Champagnen 2019 ohjelma ilmestyi ilmoittauduin välittömästi Quentin Paillardin Master Classiin: Pierre Paillard’s interpretation of the terroir of Bouzy

Mutta ensin oli Vapun viettoa. Tehtäväni oli valmistaa alkuruoka ja hankkia sille sopiva samppanja. Pierre Paillardin Les Parcelles XIII oli erinomainen kumppani täyteläiselle ahvenmurekkeelle ja sahramikastikkeelle. Kanssajuhlijien spontaani kommentti oli “Wow, mikä samppanja”!

Veljekset Antoine ja Quentin edustavat Paillardin suvun kahdeksatta viljelijäsukupolvea. Vuosituotanto on 90 000 pulloa. Maaperän kalkin päällä on ohut kerros savisekoitusta. Vuodesta 2012 he ovat noudattaneet luomuviljelyn periaatteita, keinolannoitteista luovuttiin 15 vuotta sitten. Kloonit ja juurakot valitaan huolella, uudelleenistutukset tehdään Les Motellettes (Chardonnay) ja Les Maillerettes (Pinot Noir) -palstojen köynnösmateriaalilla, nk. sélection massale.

Käymisen jälkeen viini lepää pitkään sakan päällä, sur lie, 90 % terästankeissa, mikä lisää viinin hedelmäisyyttä, loput 10 % käytetyissä 600 litran tammitynnyreissä joista ei tule tammen aromeja vaan lisää moniulotteisuutta. Antoine ja Quentin ovat ajan hermolla, he kokeilevat miten sama viini käyttäytyy eri säiliöissä: Betonimuna (700 l), pallonmallinen hiekkakivitankki, Clayer (225 l) ja terrakotta-amfora (500 l).

Useimmiten viinien annetaan käydä malolaktinen käyminen, mikä heidän mielestään lisää eleganssia. Samppanjat saavat levätä pitkään hiivasakan päällä, NV 3,5 vuotta ja vuosikertasamppanjat jopa 11 vuotta.

Kiitos tämän päivän kypsien rypäleiden dosage-grammat ovat alhaisempia kuin koskaan. Korkituksen jälkeen samppanjat lepäävät kellarissa vielä 6 kk.

Näin syntyy täyteläistä, raikkaan hedelmäistä, konsentroitunutta samppanjaa mikä miellyttää niin noviiseja kuin konessöörejä.

Grand Champagne 2019 -tapahtumassa oli mielenkiintoista maistaa melkein koko Pierre Paillardin porfolio, maahantuojan Vinoblen standilla ja Master Class -tastingissä.

Sataprosenttinen Chardonnay on harvinaisuus Bouzyssa, Blanc de Blancs, Les Mottelettes -tarhalta vuosikertaa 2013 on sellainen. Chardonnay Montagne de Reimsistä on luonteeltaan syvempää ja pyöreämpää, suurenmoista samppanjaa finessillä. 2006 La Grande Récolte Bouzy Grand Cru, 55 % Ch, 45 % PN, 11 vuotta hiivasakan päällä, dosage 2 g, korkitus 9/2018, tuoksu on elegantin leipämäinen, valtava moniulotteisuus kuvastaa terroiria ja veljesten samppanjafilosofiaa. Klassista! Coteaux Champenois -punaviini, 2015 Les Mignottes Bouzy Rouge, sanat melkein loppuivat, mikä eleganssi ja kaikkea mitä toivot Pinot Noirilta. Paras punainen Coteaux Champenois mitä koskaan olen maistanut!  Elämys on piirtynyt muistiin!

Myös Les Terres Roses Rosé jäi mieleen ja kun sitä kerran voi tilata Alkosta tein sen, myös Les Parcelles on tilattavissa, molemmat edulliseen hintaan.

Les Terres Roses Rosé XIII  Ch 70 %  PN 30 %, dosage 2,7 g, degorgerat 10/2017

Värissä on aavistus roséeta. Sama hienostunut eleganssi toistuu tuoksussa, missä on hienovaraista punaista marjaa ja paahtoleipää. Kuiva, täyteläisen hedelmäinen maku toistaa elegantisti punaisia marjoja, hieno rakenne missä hapot, hedelmä ja mineraalit tasapainossa. Miellyttävä rakenne hyväilee suuta pitkään.

Champagne

Pierre Paillard – champagne från Bouzy

De stora champagnehusen meddelar stolt att druvorna kommer från Grand cru och Premier cru -vingårdar. Pierre Paillard kan meddela att allt är Grand cru för deras 11 hektar ligger i Bouzy, som är känt för högklassig Pinot Noir. I denna Grand cru -by odlas ytterst lite andra druvsorter. Men eftersom Pierre Paillard har alla sina hektar här vill man öka komplexiteten och elegansen med en 30 procents andel av Chardonnay.

Precis som alla odlarproducenter, récoltant-manipulant, tycker man att det är viktigt att visa terroir och det är just det som är skillnaden mellan dem och de stora champagnehusen.

Jag smakade denna producents Les Parcelles XIII för första gången i september 2018 och blev väldigt förtjust. Det här är deras standardchampagne, non vintage, XIII på etiketten betyder att mesta delen av vinet är av årgång 2013. Champagnen uppvisade komplex, yppig fruktighet med eleganta citrustoner, rostat bröd och mandel från lång flasklagring på jästfällningen (3,5 år), fina mineraler, allt detta tillsammans med låg dosage 2,7 g, bildar en njutbar struktur. Inte att undra på att champagnen vann guld i 2018 Finnish Wine Award -tävlingen.

När Grand Champagne 2019 -programmet publicerades anmälde jag mig direkt till Quentin Paillards Master Class: Pierre Paillard’s interpretation of the terroir of Bouzy

Men innan dess var det Valborg. Min uppgift var att laga förrätten och skaffa champagnen därtill. Det blev förstås Les Parcelles XIII av Pierre Paillard och abborrfärs med saffranssås. Mina medfirare var inte så tränade på champagne men den spontana kommentaren var: “Wow”! Och det blev bon marriage, matens rika smaker gifte sig utmärkt med champagnens fylliga fruktighet med de fina syrorna och mineralerna.

Den åttonde generationen, bröderna Antoine och Quentin jobbar tillsammans på vinegendomen. Produktionen är 90 000 flaskor per år. Jordmånen är bara ett tunt lager lerblandad jord ovanpå kritberget. De har praktiserat ekologiska principer med biodiversitet sedan 2012, konstgödning slutade man med för drygt 15 år sedan. Man lägger stor vikt vid valet av kloner och rotstockar. Bröderna jobbar med så kallad sélection massale, de tar sticklingar från Chardonnay, Les Motellettes, och Pinot Noir, Les Maillerettes, till nyplanteringar.

Det stilla vinet ligger länge på sin fällning, 90 % på ståltankar, för man vill behålla frukten. De övriga 10 % ligger på 600 liters använda ekfat som inte ger några direkta ekaromer men bidrar till komplexiteten. Bröderna är med på tidens nerv, de experimenterar med samma vin i olika behållare: Ett ägg av betong (700 l), en klotformad tank i sandsten, Clayer (225 l) och amforor i terrakotta (500 l).

Man gör oftast den malolaktiska jäsningen som man tycker bidrar till elegansen. Champagnerna får ligga länge på sin fällning från 3,5 år för NV och till och med 11 år för vintage. Deras dosage har blivit lägre och lägre tack vare att man får mognare druvor nu. Efter degorgeringen får champagnerna ligga ytterligare minst 6 månader i källaren.

Resultatet blir fylliga, friskt fruktiga champagner med mycket koncentration som tilltalar såväl noviser som konnässörer.

Det var intressant att få prova nästan hela porfolion, hos importören Vinoble och på Master Class -tastingen, på Grand Champagne 2019 i maj.

Hundraprocentig Chardonnay är en raritet i Bouzy, Blanc de Blancs från vingården Les Mottelettes av årgång 2013 är en sådan. Chardonnay från Montagne de Reims är djupare och rundare i stilen, en storslagen champagne med mycket finess. 2006 La Grande Récolte Bouzy Grand Cru, 55 % Ch, 45 % PN, 11 år på jästfällningen, dosage 2 g, degorgerat 9/2018, har en fin brödig doft och stor komplexitet med elegant syra i smaken. En klassisk champagne! Det stilla röda vinet av appellationen Coteaux Champenois, 2015 Les Mignottes Bouzy Rouge, saknar jag nästan ord för att beskriva, så otroligt elegant med allt som du önskar av en utsökt Pinot Noir. Den absolut bästa röda Coteaux Champenois jag har provat. Upplevelsen har stannat i minnet!

Nu hade jag fått mersmak och beställde Les Terres Roses Rosé på Alko. Både Les Parcelles och Les Terres Roses Rosé finns där till ett facilt pris.

Les Terres Roses Rosé XIII   Ch 70 %  PN 30 %, dosage 2,7 g, degorgerat 10/2017

Den diskreta färgen har en antydan av rosé. Samma diskreta elegans går igen i doften, där finns sublima röda bärtoner med inslag av rostat bröd. Den torra, relativt fylligt fruktiga smaken återger de eleganta röda bärtonerna med syror, fruktighet och mineraler i fin balans. Den behagliga strukturen smeker gommen länge.

Piemonte

Giovanni Manzone, Monforte d’Alba – traditiot, terroir ja into

En ole koskaan tavannut tyytymätöntä viininviljelijää. Miten on mahdollista että he ovat niin tyytyväisiä elämäänsä vaikka työ on rankkaa ja haasteet isoja. Kun muut viljelijät jättävät puidut ja kuivatut jyvänsä edelleen työstettäväksi jatkaa viininviljelijä työtään korjattujen rypäleiden parissa pitkässä ja luovassa prosessissa jonka tuloksena on nautinnollinen viinielämys mikä kuvastaa tuottajan filosofiaa.

Lainaan Gambero Rossoa: Not just great wines but above all a truly warm welcome awaits visitors who climb up to Castelletto di Monforte d’Alba to see Giovanni Manzone, aided in recent years by his son Mauro.

Tapasin Mauro Manzonen ‘Barolo & Friends’ -tapahtumassa 30. lokakuuta 2018 Vanhalla ylioppislastalolla ja ihastuin Manzonen puhtaisiin, hyvin tehtyihin ja konsentroituihin viineihin joita maistoin ensimmäistä kertaa. Oli ilo tavata uudelleen sympaattinen Mauro, joka edustaa perheen neljättä viininviljelijäsukupolvea, ja saada jälleen maistaa Manzonen viinejä helmikuun viimeisenä päivänä Mr. Nebbiolon järjestämässä tastingissä. Manzonen perhe omistaa 8 hehtaaria 350 – 500 metrin korkeudella Monforte d’Albassa missä myös niin kuin Serralunga d’Albassa syntyy voimakkaita viinejä. Kestävän kehityksen periaatteita noudattava tuotanto on 50 000 pulloa vuodessa. On aina ilo tavata näitä viininviljelijäperheen jäseniä. Heihin henkilöityy perinteet, terroirin kunnioitus ja into työhön viinitarhoilla ja -kellarissa mikä kuvastuu heidän viineissään.

Giovanni Manzone tuottaa Baroloa huipputarhoilta kuten Gramolere, Castelletto ja Bricat. Viinit ovat nautittavia jo nuorina mutta myös erittäin pitkäikäisiä joille on tyypillistä elegantti keskisuurten tammitynnyrien käyttö. Myös talon Barbera-viinit ja Langhe Nebbiolo ovat erittäin laadukkaita.

Viime aikoina ovat piemontelaiset huipputuottajat innostuneet luomaan todella korkealuokkaisia viinejä Barbera-lajikkeesta. Barbera parhaimmillaan on todella jännittävä, siinä yhdistyy pinkkireunainen syvä purppuranpunainen väri, korkea hapokkuus, täyteläinen hedelmäisyys kuivaan makuun, mikä tekee niistä upeita ruokaviinejä.

Ylläoleva kuvaa myös Manzonen Superiore-Barberaa, 2016 Barbera d’Alba DOC La Marchesa Superiore: 10 päivän maseraatio 28 asteessa, 16 kk 500/700 litran tammitynnyreissä, pullotus 24 kk sadosta.

Jo kontrasti tiheän purppuranpunaisen värin ja pinkin reunan välillä on jännittävä visuaalinen elämys.

Tuoksussa on eleganttia, konsentroitunutta, yltäkylläistä hedelmäisyyttä, punaisia marjoja, hapankirsikkaa, mausteita ja tupakkaa.

Intensiivisen täyteläinen maku on pehmeä ja pyöreä, nuoren viinin hapokkuus on hyvin integroitunut eleganttiin hedelmäiseen tasapainoiseen rakenteeseen. Jälkimaku on pitkä ja herkullinen. Tämä ihanan samettinen viini ei ole mikään arkiviini vaan pikemminkin viikonloppu-Barbera.

DOC Langhe –alkuperämerkintä lanseerattiin marraskuussa 1994 Piemonten eri rypälelajikkeille sekä Bianco- ja Rosso- sekoituksille. DOC Langhe Nebbiolo on erinomainen johdatus laadukkaammille ja kalliimmille DOCG Barolo ja DOCG Barbaresco viineille mitkä myös vaativat pitempää kypsytystä optimaalisen nautinnon saavuttamiseksi.

2017 Langhe Nebbiolo DOC Il Crutin: 7 päivän maseraatio 28 asteessa, 6 kk 700 litran tammitynnyreissä, pullotus 12 kk sadosta.

Nuori rubiininpunainen Nebbiolo-väri. Elegantti, moniulotteinen kypsän hedelmän tuoksu jota siivittää kuivatut ruusut ja mausteisuus. Hienostuneessa maussa mehevää hedelmää, Nebbiolon hyvin integroidut tanniinit hyväilevät suuta. Pitkä mausteinen jälkimaku.

Vuosikerta 2013  91p Decanter July 2017

“Each parcel has its own soul, its own character. The future of our wines lies in exalting the crus”, on eräs piemontelainen viininviljelijä sanonut.

Tämän saimme kokea tuona helmikuun iltana kun maistoimme Manzonen kypsempiä vuosikertoja perheen huipputarhoilta: 2009 Castelletto ja 1993 Gramolere Riserva magnum.

2009 Barolo DOCG Castelletto 2009 pidetään vuosikertana joka todistaa Barolon suuruutta, rehevä ja lähestyttävä. Laseissamme  oli nestemäistä samettia, kirsikkahilloa joka ei kuitenkaan tuntunut makeutena, mausteisuutta ja eleganttia rosmariinia.

30-40 päivän maseraatio 28-31 asteessa, 30 kk 500/700 litran tammitynnyreissä, pullotus 30 kk sadosta.

1993 Gramolere Riserva magnum  Tämä ihastuttava loistavan rakenteen omaava viini tarjosi upean elämyksen. Harvemmin saa nauttia neljännesvuosisataa vanhaa Baroloa magnum-pullosta: Runsasta kypsää hedelmää, kukkien sävyä harmoniassa vuosien varrella pyöristyneiden tanniinien kera.

30-40 päivän maseraatio 28-31 asteessa, 48 kk 500/700 litran tammitynnyreissä, pullotus 60 kk sadosta.

Ilta oli elämyksellinen ja aloin haaveilla seuraavasta matkasta Monforte d’Alba‘an. Haluaisin kiivetä Castelletto di Monforte d’Alba ‘aan ja nähdä Manzonen viinitarhat sekä maistaa lisää heidän upeita viinejään.

Viininmaistelu ja kuntouinti ovat harrastuksiani. Niitä voi toteuttaa Casa Visette‘issä Monforte d’Alba ‘ssa.

http://www.visette.it

http://www.manzonegiovanni.com

 

Piemonte

Giovanni Manzone, Monforte d’Alba – tradition, terroir och passion

Jag har aldrig träffat en olycklig vinbonde. Hur kommer det sig att vinbönderna verkar vara så nöjda med sin tillvaro trots stora utmaningar och hårt arbete. Medan de andra bönderna lämnar sina tröskade och torkade korn till nästa etapp för vidare bearbetning, bearbetar vinbonden de skördade frukterna vidare under en lång,  kreativ process som utmynnar i en njutbar slutprodukt som inkarnerar producentens filosofi.

Jag citerar Gambero Rosso: Not just great wines but above all a truly warm welcome awaits visitors who climb up to Castelletto di Monforte d’Alba to see Giovanni Manzone, aided in recent years by his son Mauro.

Jag träffade Mauro Manzone på ‘Barolo & Friends’  den 30 oktober 2018 på Gamla studenthuset och blev förtjust i Manzones rena, välgjorda och koncentrerade viner som jag då provade för första gången. Och den sista februari 2019 på en provning arrangerad av Mr. Nebbiolo hade nöjet att träffa denne sympatiske Mauro igen och prova husets Barbera och Nebbiolo. Han representerar den fjärde generationen av familjen Manzone som äger 8 hektar på 350 – 500 m ö h i Monforte d’Alba som tillsammans med Serralunga d’Alba ger Barolo-distriktets kraftfullaste viner. Den hållbara årsproduktionen är 50 000 flaskor. Som sagt är det alltid ett nöje att träffa dessa medlemmar av vinodlarfamiljer. Det handlar om tradition, respekt för terroir och passion för arbetet i vingården och i källaren som avspeglar sig i vinerna.

Familjen Manzone producerar Barolo från fina vingårdslägen som Gramolere, Castelletto och Bricat. Vinerna är tillgängliga som unga men tillhör också de mest koncentrerade och långlivade Nebbiolo-vinerna med elegant extrakt och moderat ekbehandling från medelstora fat. Även husets olika Barbera-viner och Langhe Nebbiolo uppvisar hög kvalitet.

Med nyvunnen inspiration har piemontesiska topproducenter skapat otroligt högklassiga viner av druvsorten Barbera. När Barbera är som bäst kan druvsorten ge viner som är spännande i sin kombination av djup purpur med en nästan chockrosa rand, hög syra, fyllig fruktighet med knastertorr smak och som dessutom är ypperliga matviner till det mesta.

Den här beskrivningen passar utmärkt för 2016 Barbera d’Alba DOC La Marchesa Superiore  av Manzone: 10 dagars skalmaceration i 28 grader ger den djupt purpurröda färgen (se bild nedan), efter jäsningen 16 månader i 500/700 liters ekfat, buteljering två år efter skörd.

Redan kontrasten mellan den täta, djupt purpurröda färgen och den tydliga chockrosa randen är en intressant visuell upplevelse.

Näsan förnimmer elegant, koncentrerad, opulent fruktighet med inslag av röda bär,  moreller, kryddor och tobak.

Den intensivt rika, fylliga smaken är mjuk och rund, med ungdomens fräschör välintegrerad i den koncentrerade, opulenta, välstrukturerade fruktigheten som följer doften och balanseras av Barberas eleganta syrlighet. Eftersmaken är lång och delikat. Det här underbara sammetsvinet är inget vardagsvin utan snarare en helg-Barbera.

DOC Langhe, som lanserades i november 1994, är en appellation för olika piemontesiska druvsorter samt för olika blandningar Bianco och Rosso. DOC Langhe Nebbiolo är en fin introduktion till de högklassigare och dyrare DOCG-appellationerna Barolo och Barbaresco som man också får lov att lagra längre för optimal njutningseffekt.

2017 Langhe Nebbiolo DOC Il Crutin: 7 dagars skalmaceration i 28 grader, efter jäsningen 6 månader i 700 liters ekfat, buteljering 12 månader efter skörd.

Ung rubinröd Nebbiolofärg. Elegant, komplex, moget fruktig doft med inslag av torkade rosor och kryddighet. Den eleganta, välstrukturerade smaken har välintegrerade lätta Nebbiolo-tanniner som smeker gommen, saftig fruktighet och lång, kryddig eftersmak.

Årgång 2013  91p i Decanter July 2017

En Piemonte-producent har sagt: “Each parcel has its own soul, its own character. The future of our wines lies in exalting the crus.”

Detta fick vi verkligen uppleva under kvällen när vi fick smaka äldre årgångar från familjens fina vingårdslägen: 2009 Castelletto och 1993 Gramolere Riserva magnum.

 

2009 Barolo DOCG Castelletto  2009 anses vara en årgång som bekräftar Barolos storhet; opulent och tillgänglig. Det vi fick i glaset var flytande sammet, körsbärssylt som inte kändes sött, kryddad med elegant rosmarin.

30-40 dagars skalmaceration i 28-31 grader, efter jäsningen 30 månader i 500/700 liters ekfat, buteljering 30 månader efter skörd.

1993 Gramolere Riserva magnum  Detta ljuvliga välstrukturerade vin bjöd på en otrolig upplevelse. Det är inte så ofta som man får njuta av en kvartssekel gammal Barolo ur en magnumflaska. Rik mogen frukt med blommiga toner, balanserat med tanniner som rundats av med åren.

30-40 dagars skalmaceration i 28-31 grader, efter jäsningen 48 månader i 500/700 liters ekfat, buteljering 60 månader efter skörd.

Det var en fin kväll med stora vinupplevelser som gav mersmak. Jag drömmer om ett återbesök i Monforte d’Alba och då skulle jag vilja klättra upp till Castelletto di Monforte d’Alba, se dessa vingårdslägen och prova flera viner av Manzone.

Vinprovning och motionssimning är två av mina intressen. Dem tänker jag kombinera på Casa Visette i Monforte d’Alba.

http://www.visette.it

http://www.manzonegiovanni.com